Hyödynnätkö kunnonvalvontaa oikein? Ja kuka tekee sitä huomenna?
Kunnonvalvonnassa on kaikki hyvin. Meillä on IoT ja muitakin loistavia asioita vähintään tuloillaan tai kehitteillä ja nopeimmilla jo jalkautuksessa… Mutta tämä ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että kentällä tarvitaan myös toimivia mittalaitteita, ajantasaista osaamista ja silloin tällöin vähän kyseenalaistamista.
Alkuun kaksi peruskysymystä: osaammeko hyödyntää kunnonvalvonnasta saatavaa informaatiota tehokkaasti ja oikealla tavalla? Käytämmekö tätä tietoa oikein, kun vaadimme sen perusteella parempaa tuotantotehokkuutta, alempia kunnossapitokustannuksia ja kilpailukykyä verrattuna vastaaviin toimijoihin maailmanlaajuisesti?
Kunnonvalvonnan oikeaan hyödyntämiseen liittyy myös huolellisuutta ja kehittämistä
Kun hankimme uusia koneita ja laitteita, muistammeko huomioida jo hankintavaiheessa vastaanottotarkastukseen liittyvät kiperät lauseet, kuten ”tilaajan edustaja hyväksyy laitteen kunnossapidettäväksi mikäli laitteen mitatut arvot alittavat sille asetetut rajat”? Tällä varmistetaan laitteen oikeanlainen asennus ja tarkastetaan, ettei siinä ole valmistus- ja suunnitteluvirheitä tai kuljetusvaurioita. Pelkkä hienosti maalattu pinta ei ole se, millä rahaa tehdään tai sitä säästyy.
Kunnonvalvonnan kehittäminen vaatii resursseja, joilla on aikaa panostaa nimenomaan kehitystyöhön. Vaikka kaikki asiat eivät mene maaliin, niin muutamalla pienellä valvontamenetelmän kehittämisellä tai käyttöönottamisella luodaan jo hyvinkin suuria säästöjä tuotantoon ja kunnossapitoon.
Kunnonvalvonnan asiantuntijoiden huolena onkin, olemmeko unohtamassa tämän kehittämisen? Voin omasta puolestani vastata, että kun aloittelin työuraani (jota on aika paljon vielä jäljellä), suomalaisissa yrityksissä oli tyypillisesti kunnonvalvontaa kehittämässä useita insinöörejä ja teknikkoja, mutta nykyisin vastuu on harvojen harteilla.
Kehitys pysähtyy, ellei siihen panosteta pitkäjänteisesti. Otan esimerkin autourheilun maailmasta, jota seuraan harrastuksenani: Gazoo Racing sai auton toimimaan Jyväskylän rallissa, mutta lopettaako se kehittämisen ja uskoo, että voittokulku jatkuu? Ei lopeta.
Kunnonvalvonnan tekijät tulevaisuudessa
Toinen huomiota ansaitseva alue on alan osaaminen, koulutus ja kiinnostavuus. Toimikunnassamme olemme useissa palaverissa kantaneet huolta, että Suomessa koulutetaan liian vähän osaajia tähän ammattiin. Useista koulutuslaitoksista on kunnonvalvonnan koulutusohjelmat ajettu alas. Jos ei ole koulutusta, alan vetovoima hiipuu. Suomelle teollisuus on niin keskeinen kivijalka, että siihen meillä ei ole varaa. Nuorta polvea tarvitaan, koska kuusikymppiset jäävät eläkkeelle tasaiseen tahtiin.
Kauhukuvani rekrytointimessuilta on se, että koettaisin markkinoida nuorisolle kunnonvalvontaa tulevaisuuden ammattina, ja saisin vastauksen: kyllä meitä teollisuus kiinnostaa, nimittäin peliteollisuus!
Mika Immonen
Projektipäällikkö, Efora Oy
Mika Immonen toimii Kunnonvalvonta- ja diagnostiikkatoimikunnan puheenjohtajana ja Eforassa projektipäällikkönä vastaten mm. kunnonvalvonnan kehittämisestä useiden muiden kanssa.
