Kunnossapidon standardeja julkaistu suomeksi
Suomen Standardisoimisliitto SFS ry on julkaissut suomeksi kaksi uutta kunnossapidon standardia: SFS EN 15628 – Kunnossapito - Kunnossapitohenkilöstön pätevöinti sekä SFS - ISO 13373-1 – Koneiden kunnonvalvonta ja diagnostiikka. Värähtelytilan valvonta. Osa 1: Yleiset käytännöt. Molemmat ovat saatavana SFS:n verkkokaupasta.
SFS EN 15628 – Kunnossapito - Kunnossapitohenkilöstön pätevöinti
Eurooppalaisen teollisuuden kunnossapitotyön laajentuessa ja monimutkaistuessa, on eri jäsenvaltioissa kunnossapitotehtäviä suorittaville henkilöille kehittynyt erittäin paljon toisistaan poikkeavia ammatillisia työnkuvia. Tämä eurooppalainen standardi määrittelee vaatimukset kyvykkyyksille, olennaiselle tietämykselle sekä perustason ja tavoitetason pätevyyksille. Vaatimukset ovat suosituksia, joita noudattamalla saavutetaan erityinen pätevyys ja varmistetaan ammatillisesti korkea henkilöstön pätevyys kunnossapidon eri toiminnoissa ja asemissa.
SFS - ISO 13373-1 – Koneiden kunnonvalvonta ja diagnostiikka. Värähtelytilan valvonta. Osa 1: Yleiset käytännöt
Koneiden kunnonvalvonnan periaatteellinen tarkoitus värähtelymittausten avulla on tuottaa tietoa koneen käyttökunnosta suojausta ja ennakoivaa kunnossapitoa varten. Oleellinen osa tätä prosessia on koneen värähtelytilan arviointi käyttöajan suhteen. Tämän ISO 13373 osan tarkoituksena on edistää hyväksi havaittuja ohjeita kunnonvalvonnan värähtelymittausten suorittamisessa ja arvioinnissa.
Sen sijaan, että värähtelymittausta käytettäisiin yksinomaan diagnostisissa tai hyväksymistarkoituksessa, kunnonvalvonta käsittää tiedonsaannin, jota voidaan verrata ajan myötä ja korostaa muutoksia värähtelykäyttäytymisessä pikemminkin kuin yksittäisen käyttäytymisen tarkastelua sinänsä.
Muutoksia värähtelykäyttäytymisessä voivat tyypillisesti aiheuttaa
— muutokset tasapainossa
— muutokset linjauksessa
— liuku- tai vierintälaakerin kuluminen tai vikaantuminen
— vaihteen tai kytkimen viat
— halkeamat kriittisissä koneenosissa
— käytöstä johtuvat transientit
— nestevirtauksen häiriöt hydraulisissa koneissa
— transienttiherätteet sähkökoneissa
— hankaus
— mekaaninen väljyys.
Kunnonvalvonta värähtelymittausten avulla voi tuottaa tietoa seuraavia tarkoituksia varten:
— lisää laitteen suojausta
— parantaa henkilöturvallisuutta
— parantaa kunnossapitokäytäntöjä
— havaita ongelmat varhain
— välttää katastrofiset vikaantumiset
— kasvattaa koneen elinikää
— kohentaa käyttöä.
Kunnonvalvonnan värähtelymittaukset voidaan toteuttaa monessa muodossa lähtien hyvin yksinkertaisista ja ulottuen varsin monimutkaisiin. Ne käsittävät jatkuvat ja jaksolliset mittaukset. Joka tapauksessa niiden yhteinen tavoite on määrittää koneen kunto tarkasti ja luotettavasti. Tässä osassa ISO 13373:a suositellaan laitteita ja käytäntöjä, jotka auttavat tämän tavoitteen saavuttamisessa.
ISO 13373:n ensimmäisessä osassa kuvatut mittausmenetelmät liittyvät nykyisiin yleisiin seismisiä ja kosketuksettomia värähtelyantureita hyödyntäviin mittauksiin. Kuitenkin on tiedostettu, että on kehitteillä muita menetelmiä koneen värähtelytilan arvioimiseksi. Vaikka niitä ei ole otettu mukaan tässä vaiheessa, ISO 13373:n ensimmäinen osa ei estä tällaisten mittaustekniikoiden käyttöä.
ISO/TC 108 kehittää myös parhaillaan uusia kansainvälisiä standardeja konediagnostiikan alueelle. Nämä kansainväliset standardit on tarkoitettu antamaan ohjeita koneiden kunnon yleisen valvontaan sisältäen sellaisia tekijöitä, kuten värähtely, tribologia, öljyn puhtaus ja lämpökuvaus.
Molemmat julkaisut saatavana Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n verkkokaupasta:
https://sales.sfs.fi/fi/index/tuotteet/SFS/CEN/ID2/1/406251.html.stx
https://sales.sfs.fi/fi/index/tuotteet/SFS/ISO/ID2/1/406254.html.stx