Tämän päivän kunnossapidossa on paljon tuttua ja samaa, mitä se oli 20 vuotta sitten, kun aloitin kunnossapidon parissa. Korjaavaa ja ennakoivaa kunnossapitoa toteutetaan ja johdetaan edelleen, ja kunnossapidon keskeisenä tehtävänä on varmistaa tuotantolaitteiston korkea käytettävyys TYÖTURVALLISUUS on kaiken toiminnan perusta, ja se heijastuu ihmisten asenteisiin, työskentelytapoihin sekä työmenetelmien ja työkalujen kehittymiseen vuosien varrella.

Syksyn aikana olen osallistunut muutamiin tapahtumiin ja kuunnellut useita puhujia. Yksi teema tuntuu aina nousevan esiin: sodat ja uhat. Tällä hetkellä Lähi-idän kriisissä ovat osallisina Iran, Israel ja palestiinalaiset, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan jatkuu, ja nyt myös Kiinan ja Taiwanin välille on syntynyt jännitteitä.

TUKES lanseerasi viime vuonna valvomilleen vaarallisia kemikaaleja varastoiville ja käyttäville laitoksille prosessiturvallisuusjärjestelmämallin.

Voimme yhdessä vaikuttaa paljon suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseen.

Tätä kirjoittaessani olen juuri palannut ostamastamme vuonna 1972 valmistuneesta paritalon puolikkaasta.

Trendit ohjaavat yritysten toimintaa, halusimme tai emme. Samoin erilaiset sääntelyt ja standardit.

Mielestäni kunnossapidon tärkein elementti on ihminen. Rautaiset ammattilaiset ovat kunnossapidon ydin. Ilman heitä kunnossapitoa ei yksinkertaisesti olisi.

Mietin tämän kirjoituksen otsikointia ja kysyin eskarilaiselta tyttäreltäni kiinnostavinta muutamista eri vaihtoehdoista. Hän ehdotti valittua perustellen: ”Koska yhteistyö on siinä se juttu. Ettehän te tee asioita siten, että vain yksi tekee ja toiset ei tee mitään.” 

Tätä pohdittiin Kunnossapito 23 -kongressissa. Näkemyksen keskustelun pohjaksi antoi yli 100 suomalaista kunnossapidon ammattilaista vastaamalla kyselyyn kunnossapidon tulevaisuuden näkymistä.

Yhdistyksen päätoimintona on alusta lähtien ollut koulutus. Alkuvaiheessa kumppanina toimi INSKO (Insinöörijärjestöjen koulutuskeskus). Vuosien varrella yhteistyökumppaneita koulutuksissa, kursseissa ja seminaareissa on ollut lukuisia – niminä mainittakoon mm. Metsäteollisuuden keskusliitto, Tribologiayhdistys ja Pohjois-Suomen Teollisuusopisto. Alkuvaiheiden jälkeen koulutustoimintaa laajennettiin tekniikkalähtöisen koulutuksen lisäksi mm. yrityskohtaisiin koulutuksiin, johdon neuvottelupäiviin, tuotannolle suunnattuun koulutukseen ja tuettiinpa myös yliopistotason koulutusta. 

Viimeaikaisten maailmantapahtumien vuoksi maailman ruokahuollon tulevaisuus on epävarmuuden peitossa. Tämä koskee väistämättä myös Suomen huoltovarmuutta. Mikrobien hyväksikäyttö tarjoaa energiaintensiivisiä uusia prosesseja ja tuotantomahdollisuuksia, korvaavia raaka-aineita, ilmastoystävällisyyttä ja kierrätettävyyttä. Samalla sen kautta saadaan huoltovarmuuden tasoa ja laajapohjaisuutta kohotettua.

Yhteiskuntamme on kuluneiden yli kahden vuoden aikana joutunut kokemaan poikkeuksellisia aikoja. Koronapandemian siivittämänä olemme päässeet ja joutuneet totuttautumaan Teamsin ja muiden virtuaalisten työkalujen maailmaan. On ilmiselvää, että kokemus on nopeuttanut ratkaisujen käyttöönottoa ja sen myötä on kehittynyt uusia, edistyksellisempiä työskentelytapoja, joita voimme hyödyntää nyt ja tulevaisuudessa.

Kokoontumisrajoitukset on purettu, ja pian teollisuuden ja teknologian johtava suurtapahtuma Teknologia 22 avaa ovensa! 

Fossiilivapaan teräksen kasvavan kysynnän vuoksi teräsyhtiö SSAB on asettanut tavoitteeksi yhdessä LKAB:n ja Vattenfallin kanssa mullistaa teräksen valmistuksen vihreäksi, eli päästä suurimmalta osin eroon hiilidioksidipäästöistä vuonna 2030. Alkuperäistä suunnitelmaa on aikaistettu noin 15 vuodella, joten uuden-
laiset ja innovatiiviset arvoketjut ovat avainasemassa tässä edelläkävijän roolissa. Tämä muutos vaatii myös kunnossapidolta kykyä mukautua mullistavissa tilanteissa.

Uskotko vakavissasi, että nostotyönvalvoja tai suunnittelija voidaan kouluttaa 3-4 tunnin verkkokurssilla? Tai että taakankiinnittäjä ja merkinantaja tulevat hyvin koulutettua harjoittelematta ollenkaan toimimista nostureiden kanssa?

Digitalisaatio on viime vuosina ollut hyvin esillä oleva teema myös kunnossapidon yhteydessä. Me toimittajat olemme varmasti kyllästymiseen asti tuoneet esille digitalisaatioon liittyviä ratkaisuja ja niiden tuomia hyötyjä. Ratkaisuja hyödyntävien kunnossapito-organisaatioiden on varmasti ollut vaikea ymmärtää kaikkea tätä tarjontatulvaa.

Uusi kesätyökausi käynnistyy touko-kesäkuussa, kun moni nuori aloittaa kesätyöt.

Teollisuuden esineiden internet (Industrial Internet of Things eli IIoT) on tehnyt tuloa teollisuusympäristöihin jo pidemmän aikaa. Jotkut tuotantoympäristöt ovat käyttäneet IIoT:n tapaisia tekniikoita jo yli kymmenen vuotta eli hyvän aikaa ennen kuin sanahirviö edes keksittiin.

Koronakriisin taloudelliset seuraukset ovat kohdistuneet erityisen voimakkaasti valmistavaan teollisuuteen ja näiden alihankkijoihin. Ensimmäinen reaktio monilla on ollut pyrkiä vain minimoimaan tappiot ja saamaan tuotanto rullaamaan normaalisti. Tällä voi selvitä pahan hetken yli, mutta samalla menetetään tilaisuus tehdä oleellisia muutoksia, joiden avulla yritykset kehittyisivät vastustuskykyisemmiksi myös tuleville kriiseille.

Kesä vierähti nopeasti ohi, mutta koronakriisin aikaansaama epävarmuus ei: On yhä edelleen liian varhaista ennustaa, millainen pitkän aikavälin vaikutus pandemialla on esimerkiksi teollisuutemme kilpailukykyyn.

Covid-19 -pandemia on aiheuttanut ennennäkemättömiä haasteita normaaliin liiketoimintaan kaikilla teollisuuden aloilla, mukaan lukien merenkulku. Matkarajoitukset ovat vaikeuttaneet huolto- ja korjaustoimenpiteiden suorittamista laivoilla ja muilla aluksilla. Yhtälailla asiakkaille tarjottavaa koulutus- ja kurssitoimintaa on pitänyt rajoittaa sekä matka- että henkilöturvallisuuden takaamiseksi.

Teknologia-alan ihmisillä on yhä paremmat mahdollisuudet valita työpaikkansa, ja yritykset alkavat yhä tiiviimmin kilpailla kykyjen rekrytoinnista sekä näiden pitämisestä talossa. Miten yritys pystyy houkuttelemaan ja pitämään talossa parhaat kyvyt? Miten rakentaa vastuullinen liiketoiminta, jolla on tulevaisuuden potentiaalia?

Koronakriisi on vaikuttanut maailmaan ennennäkemättömällä tavalla. Pandemia on osoittanut, miten kriisi voi järisyttää yhteiskuntaamme ja talouttamme maailmanlaajuisesti. Tilanne tarjoaa kuitenkin myös arvokasta tietoa siitä, miten teknologialla ja yhteistyöllä voidaan saada aikaan huomattavaa lisäarvoa. 

Monessa organisaatiossa kunnossapito ja innovointi nähdään erillisinä toimintoina, jopa toistensa vastakohtina. Vaikka kaikki toki ymmärtävät, että kunnossapidossakin voi innovoida, miellämme silti huollon toimet usein "vanhan" ylläpidoksi, kun taas innovoinnin uuden luomiseksi. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että syvemmällä tasolla näissä kahdessa on hyvinkin paljon samaa.

Allekirjoittanut on ännännen (lue > yli viidennen) vuoden koneteekkari Oulusta. Opiskelen Oulun yliopistossa konediagnostiikkaa, ja harrastuksiini kuuluu kuorolaulanta sekä erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä puuhamiehenä toimiminen. Työkokemusta minulle on kertynyt niin viemärien aukaisusta, mekaanisena asentajana olemisesta kuin värähtelymittauksien tekemisestä.

”Onhan sinulla kotona kunnon headset”, esimies huikkasi perjantai-iltapäivänä ennen kotiinlähtöä. Seuraavana maanantaina alkoi etätyöjakso, jonka päättymispäivämäärä ei ole vielä tätä kirjoittaessa tiedossa. Headsetille ja muille etätyövälineille on ollut tarvetta koronaeristyksen aikana ja tulee vielä olemaan jatkossakin.

Terveys ja hyvinvointi ovat tänä päivänä mukana lähes kaikissa keskusteluissa, liittyivätpä ne suoraan tai välillisesti vallitsevaan koronapandemiaan. Teema on keskeinen myös meille Vaisalassa.  

Tänä keväänä tuli 30 vuotta täyteen siitä, kun olin ensimmäisen kerran tekemisissä kunnonvalvonnan kanssa. Tuon jälkeen en ole ammatillisesti juuri muuta tehnytkään. Voimalaitokset, paperi- ja sellutehtaat, prosessiteollisuuslaitokset ja muun muassa laivat sekä niiden kunnossapito ja kunnonvalvonta ovat tulleet tutuksi kaikissa maanosissa.

Olemme kokeneet viimeisinä viikkoina varsin epätavallisia tapahtumia. On hyvin poikkeuksellista, että koulut suljetaan useiksi viikoiksi tai Pohjoismaiden välistä liikkumista rajoitetaan – puhumattakaan, että Suomen sisäisiä alueita eristetään. Talouden turbulenssikin on ollut varsin voimakasta.

Koronaviruksen tuomat rajoitukset ovat jo vaikuttaneet teollisuuteen, mutta seuraukset voivat yllättää vielä kuukausienkin kuluttua. Muun muassa UPM:n sellutehtaiden ja monien muiden tuotantolaitosten vuosihuoltoseisokkeja on siirretty syksylle. Lisäksi Neste ilmoitti peruvansa Kilpilahden öljynjalostamon kesälle 2020 suunnittelemansa suurseisokin ja kertoi samalla toteuttavansa huoltoseisokin vaiheittain. Näillä toimilla halutaan varmistaa, että pakolliset ja toiminnan kannalta kriittiset huoltotyöt toteutuvat.

Elämme poikkeuksellista aikaa. Jos joku olisi sanonut pari kuukautta sitten, että me uusimaalaiset olemme eristettynä muusta Suomesta, olisin vahvasti epäillyt.  

Tämän hetken kuumimpia puheenaiheita ovat ilmastonmuutos, hiilineutraalius ja vastuullisuus. Asiaa voidaan lähestyä lukemattomilta kanteilta liikenteen sähköistyksestä lihansyöntiin. Tosiasia on, ettei mikään yksittäinen muutos riitä, vaan asiaa pitäisi lähteä järkevästi suunnittelemaan niistä lähtökohdista, joilla on suurin vaikutus ilmastonmuutokseen ja mitkä ovat järkevästi toteutettavissa lyhyellä aikavälillä muut hyödyt huomioiden.

Covid-19 eli suomalaisittain korona aiheuttaa yhteiskunnassamme tällä hetkellä poikkeuksellisia toimia. Joudumme priorisoimaan ja uudelleenorganisoimaan monia asioita, mutta yksi ketju on yhteiskunnan ja myös kemianteollisuuden toiminnan kannalta erittäin keskeinen, nimittäin logistiikka.

Learn how to bring your Asset Management Strategy to the next level

Teollisuuden työpaikoilta on jäämässä paljon väkeä eläkkeelle seuraavan vuosikymmenen aikana. Samalla on myös kunnonvalvonnan asiantuntijuutta katoamassa organisaatioista, eikä alan oppilaitoksista saada suoraan ”valmiita” kunnonvalvojia korvaamaan eläköityvien mukana poistuvaa arvokasta osaamispääomaa.

Teollinen digitalisaatio mahdollistaa tekoälyn hyödyntämisen kunnossapidossa. Tämä tarkoittaa olemassa olevan datan tehokasta hyödyntämistä, minkä avulla saadaan kustannustehokkaat keinot tuotannon stabiloinnille. Tämän seurauksena turvallisuus, tuottavuus ja laatu kasvavat sekä kustannukset alenevat.

Hieman harmaantunut tukka, rauhallinen luonne, 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa, tuntee koneiden sielunelämän läpikotaisin, todellinen konekuiskaaja. Tällainen kuva piirtyi mieleeni, kun pohdin vanhan liiton kunnossapidon huippuosaajaa. Henkilöä, jonka pettämätön ammattitaito on hankittu kuuntelemalla, seuraamalla ja tekemällä.

Tulevaisuuden suunnasta on monia ennusteita, mutta yksikään niistä ei kiistä teknologian kehityksen massiivista voimaa ja vaikutusta. Teknologia muuttaa työelämää perusteellisesti, ja täysin uusia aloja ja osaamistarpeita on syntymässä – myös sellaisia, joihin ei välttämättä ole tarjolla vielä edes koulutusta.

Kunnossapidon tehtävänä on varmistaa, että tuote täyttää asiakasvaatimukset koko elinkaarensa ajan. Ennakointi vähentää katkoksia tuotantoprosessissa ja estää korjauskustannusten karkaamista pilviin.

Rakennuspölyn hengittäminen on haitallista, ja jopa vaarallista. Silti moni rakennustyöntekijä altistuu päivittäin rakennuspölylle, koska tehty pölynhallinta on riittämätön tai sitä ei ole ollenkaan.

Voiko Suomesta tulla tuotetietologistiikan mallimaa? Esitin tämän kysymyksen ja sain sille myönteisen vastauksen 160 osanottajaa Finlandia-taloon keränneessä Sähkönumerot.fi -tuotetietopäivässä. Jatkokysymys kuuluu, miten tuotetietologistiikka voi palvella rakennusten ylläpitoa?

Puhtaan veden tarve lisääntyy globaalisti ja sen merkitys maailmalla kasvaa koko ajan. Veden ja vesialueiden käyttöön kohdistuu kasvavia tarpeita ja mahdollisia ristiriitoja, joita ilmastonmuutos korostaa.

Kunnossapitoalaa tuntemattomien on vaikea käsittää toimenkuvan monimuotoisuus. Kaikki osa-alueet kehittyvät jatkuvasti ja erityisesti prosessiteollisuuden kunnossapidossa on hallittava useiden vuosikymmenien aikana valmistettujen laitteiden ylläpito. Myös tuoreimmat teknologiat kuten esineiden internet edellyttävät uusien tietojen omaksumista.

Inhimillisistä tekijöistä on turvallisuusrintamalla puhuttu jo kauan, mutta silti niiden ymmärtäminen ja niiden huomioiminen turvallisuustyössä on vielä lapsenkengissä. Yksi syy tähän voi olla se, että me pitkään turvallisuuden parissa työskennelleet emme tahdo hyväksyä sitä turvallisuuden paradoksia, että virheitä ei voi estää.

Valmistautuessamme Väylän toiminnan käynnistämiseen viime syksynä, oli tehtävälistalla luonnollisesti myös tulevan Väylän strategiatyö. Tuossa vaiheessa Väylä ei ollut vielä aloittanut toimintaansa, mutta tunsimme viraston toimintakentän ja tehtävät hyvin. Niinpä lähtökohta strategiaprosessille oli erittäin mielenkiintoinen: meillä oli mahdollisuus kyseenalaistaa ja haastaa. Samalla kuitenkin tunsimme toimialan, asiakkaat ja sidosryhmät. Myös globaalit megatrendit, toimintaympäristön muutokset ja reunaehdot olivat hyvinkin tuttuja.

Sähkötyöturvallisuusstandardi SFS6002 ottaa kantaa monen muun asian ohella myös sulakkeen vaihtoon. Kuka saa tehdä, minkälaisessa laitteistossa ja millä välineillä?

Suomen kemianteollisuus on päättänyt kääriä hihat ja viedä taistelun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi uudelle tasolle jo tehdyn työn jatkeeksi. Kemianteollisuus ry:n hallitus linjasi tahtotilan, jonka mukaan Suomen kemianteollisuuden tulisi olla hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä. Tavoite on todella kova ja vaatii suuria ponnisteluja, mutta ilman kemianteollisuutta Suomen kunnianhimoiset ilmastotavoitteet eivät voi toteutua.

Hyvin yleinen tilanne teollisuusyrityksissä on se, että tehdas ja jopa osa sen tuotantojärjestelmistä ovat olleet olemassa jo kauan ennen, kun niiden tietoturvallisuudesta alettiin edes puhua.

Liikenneverkon liikennöitävyys ja rakenteiden elinkaaren hallinta varmistetaan laadukkaalla ja suunnitelmallisella kunnossapidolla. Päivittäinen kunnossapito ja liikenteen palveluiden taso pyritään pääosin varmistamaan koko väyläverkolla.

Tulevaisuuden menestyjiä ovat yritykset, jotka pystyvät muuttumaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ja luomaan samalla tuotteita ja palveluja, joilla on aidosti positiivista merkitystä yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta.

Tänä vuonna tuli täyteen 30 vuotta siitä, kun Tehdaspalveluyhdistys ry – nykyinen Kunnossapitoyhdistys Promaint ry – perusti uuden messujärjestäjän, Expomark Oy:n, yhdessä Invalidiliitto ry:n kanssa. Nopeimmat miettivät tuolloin, että mitä yhteistä on perustajaosakkailla, joista toinen toimii teollisuuden kunnossapidon parissa ja toinen vammaisuuden sekä esteettömyyden asioissa. Tässä tapauksessa molemmilla oli halu varmistaa, että omalle toimialalle löytyy tärkeä kanava edistää ja kehittää omaa toimintaansa.

Heinäkuun lopussa Suomessa oli TEM:n työnvälitystilaston mukaan yhteensä 4939 työtöntä insinööriä (insinööri amk/insinööri) ja rakennusarkkitehtiä, mikä vastaa vajaata viittä prosenttia työikäisistä insinööreistä. Työttömiä on siis yhä paljon, vaikka työttömien insinöörien määrä on alimmillaan sitten vuoden 2012.

Nykyään puhutaan paljon koneiden automaatiosta tekoälyn avulla. Monet perinteisellä teollisuuden alalla työskentelevät pohtivatkin, että mitä tämä tarkoittaa minun arkeeni. Viekö väsymätön robotti tai kone työpaikkani? Energiatoimiala ei ole tässä poikkeus. Käännetään asia toisinpäin, mitä robotti voisi tehdä minun puolesta?

L&T ja Neste järjestivät heinäkuun helteillä Porin Suomi Areenalla keskustelutilaisuuden muovista otsikolla ”Älä tule paha muovi, tule hyvä muovi”. Keskusteluun osallistuivat L&T:n ja Nesteen edustajien lisäksi Miapetra Kumpula-Natri Euroopan Parlamentista, Saara-Sofia Siren ja Ville Niinistö Suomen Eduskunnasta sekä Mari Pantsar Sitrasta. Tilaisuuden moderoi Taru Tujunen Ellun Kanoista. Värikäs ja antoisa keskustelu toi hyvin esiin muoviaiheen laajuuden ja haasteet kokonaisvaltaiselle lähestymiselle.

Tavallamme toimia on aina syiden ja seurausten polku menneeseen. Etäältä on helppo nähdä, miten menneisyydessä tehdyt valinnat vaikuttavat tuleviin päätöksiin rajoittavasti. Tuloksena on, että käytössä ei useinkaan ole tavoitteen kannalta käyttökelpoisin toimintatapa. Tunnetusti erityisen vaarallisia tapoja ovat vanhat menestyksen mahdollistajat.

Megatrendit, digitalisaatio, teollinen internet, tekoäly, pilvipalvelut, ohjelmistorobotiikka, digitaaliset kenttätyökalut, lisätty todellisuus, ja virtuaalinen todellisuus, tietomallinnus, big data. Termejä, joita kuulemme päivittäin työelämässä alasta riippumatta. Tuntuu, että sanat ovat menettäneet suurimman hohteensa jo ennen kuin olemme edes kunnolla ymmärtäneet niiden merkityksen ja kyvyn auttaa meitä ottamaan tulevaisuutemme haltuun ja tekemään huomisestamme parempaa.

Pohjois-Suomen alueella on vireillä lukuisia suurhankkeita, joiden vaikutukset alueelle kuvataan miljardeissa. Fennovoiman Hanhikivi 1, biojalostamohankkeet, kaivannaisteollisuuden suunnitelmat ja yhtä lailla energia-alan ja julkisen sektorin investoinnit tuovat työt ja tuloa alueelle ja sen yrityksille.

Ajatelkaapa: yhteiskuntamme pyörii ohuen voitelukalvon varassa. Koneet ja laitteet sekä teollisuus kaikkiaan edellyttää oikeaa voitelua toimiakseen sujuvasti ja turvallisesti. Infrastruktuuri ja liikenne ovat myös voitelun varassa. Hyvästä esimerkistä käy rataverkko ja sen vaativat voitelukohteet. Jos kunnossapito ei niissä toimi, tavarat ja ihmiset eivät pääse liikkumaan.

Työturvallisuus on ollut alkuvuonna säännöllisesti uutisissa, koska viime viikkoina on valitettavasti sattunut useita kuolemaan johtaneita työtapaturmia. Työtapaturmien ehkäisyä pidetään keskeisenä työsuojelun ilmentymänä. Organisaatiot kuvaavatkin turvallisuustasoaan usein tapaturmataajuuden avulla – mitä pienempi tapaturmataajuus, sitä parempi turvallisuustaso.

Teollisuuden parissa työskentelee päivittäin niin tablettien kanssa kasvaneita diginatiiveja kuin digitaalisuuden kanssa vähemmän sinut olevia työntekijöitä. Kumpi sinä olet? Digitaalinen osaaminen on myös valinta. Jokaisen ei tarvitse olla IoT-mestari, mutta jokainenpystyy omilla valinnoillaan olemaan hiukan digimpi.

Yhdyskuntien vesihuolto eli vedenhankinta ja jätevesihuolto on kenties tärkein peruspalvelu arjessamme. Vesihuolto on kuitenkin suurten haasteiden edessä kaikkialla maailmassa. Suomessakin toimialalta poistuu eläköitymisen myötä monia alan ammattilaisia samalla kun vesihuoltoverkostot ovat ikääntymässä.

Menneisyydessä valaistus tuntuu olleen teollisuudessa pikemminkin pakollinen paha kuin näkemisen mahdollistaja. Vielä nykyäänkin on paljon kohteita, jotka valaistaan punaisilla suurpainenatrium- tai monimetallivalaisimilla, joista puolet on elinkaarensa lopussa, eivätkä ne valaise juuri ollenkaan.

Käynnissä olevan digimurroksen perusteellisesti toimintaympäristöämme muuttava luonne ei ole varmastikaan jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Ihmiskunta on aika ajoin kohdannut merkittäviä edistysaskelia, jotka ovat vaikuttaneet käsitykseemme työstä ja sen tekemisestä. Teollistumisen myötä työt siirtyivät kiihtyvässä määrin ulkoa sisälle – pelloilta halleihin. Digitalisaation myötä ennen näkemätön määrä työtä tullaan automatisoimaan, ja samalla tarve tietotyön ja tiedolla johtamisen ammattilaisille kasvaa.

Nyt pölyn laskeuduttua Pariisissa vuoden 2015 lopulla pidetyn COP21-ilmastokokouksen jälkeen on tullut aika kääriä hihat ja pohtia jatkotoimia. Poliitikot, diplomaatit ja korkea-arvoiset päättäjät ovat antaneet lupauksensa ja asettaneet haastavat tavoitteet. Teollisuuden tehtäväksi jää raaka työ monien näiden sitoumusten toteuttamisesta käytännössä.

Globaalista toimitusketjun hallinnasta vastaavat tiimit ovat jo vuosia kaivanneet mekanismia, jolla toimitusketjua voisi jäljittää ja hallita alusta loppuun, yli yritysrajojen. Tämä jalo tavoite on osoittautunut erittäin hankalaksi johtuen erilaisista teknisistä, organisatorisista tai operationaalisista syistä. Uudet teknologiat kuten IoT, tekoäly ja lohkoketju tuovat tämän tavoitteen kuitenkin entistä lähemmäksi toteutumista.

Moottorit osaavat kertoa itsenäisesti keskukselle, jos ne epäilevät vikaantuvansa. Laivat viestivät ennen satamaan tuloa tietoja huoltotarpeistaan. Koneen toteuttamat hissit jopa kertovat selvällä englannilla, miten viimeisin kuljetus sujui, ja havaitsiko järjestelmä jotain erityistä toiminnan aikana. Kaikki tämä on jo täyttä arkipäivää.

Meillä kaikilla on esikuvia ja roolimalleja elämän eri osa-alueilta liittyen esimerkiksi harrastuksiimme tai työelämäämme. Vaikka emme puhuisikaan varsinaisesta esikuvasta, niin työyhteisöstämme löytyy vähintäänkin yksi tai useampi henkilö johon luotamme ja jota katsomme vahvasti ylöspäin. Kyseiset henkilöt toimivat meille esimerkkinä ja muokkaavat siten osaltaan toimintaamme. Tämä koskee myös suhtautumistamme turvallisuuteen.

Tekniset ja toiminnalliset innovaatiot vaativat huolto- ja kunnossapitotoiminnalta jatkuvaa kehittymistä. Kunnossapidon tulee lisäksi joustaa taloudellisten tilanteiden vaatimusten edessä ja tukea yrityksen tai yhteisön toimintaa ja tavoitteita. Kehittymistä ei kuitenkaan tapahdu ilman jatkuvaa toiminnan analysointia ja uusien menetelmien opettelua. Uuden oppiminen sekä tiedon soveltaminen uusiin käytäntöihin ovat siis kehittyvän kunnossapitotoiminnan keskiössä.

Syksyn epävakaan sään lähestyessä mieleen hiipii kysymys, missä sateenvarjoni on. Samalla tulee ajatelleeksi, onko sateenvarjo ehjä ja kestävätkö kenkäni vettä. Jos sateen turvavarusteet ja varotoimenpiteet ovat kunnossa, seuraavaksi pitäisi tietää, milloin niitä tarvitaan eli milloin todennäköisesti sataa. 

Erikoistuneempaa liiketoimintaa kuin kunnossapito on vaikea löytää.

Kunnossapitäjän työn luonne saattaa muuttua merkittävästi nykyisestä.

PIAN ENSIMMÄINEN ja ehkä tärkein työkalu kunnossapidossa on älypuhelin. Sillä saadaan ja haetaan tietoa etänä tai paikan päällä. Reaaliaikaisen tiedon analysointi ja johtopäätösten tekeminen tulevat osaksi kunnossapitotyötä.

Digitalisaatio, teollinen internet, pilvipalvelut – tässä sanoja, jotka ovat meille kaikille tulleet tutuiksi eri muodoissaan ja asiayhteyksissä. Olemme kaikessa toiminnassa jatkuvan teknologisen kehityksen pyörteissä. Digitalisaatio on toisaalta sekä toimintatapojen uudistamista että eri prosessien digitaaliseen muotoon muuttamista. Toimintatavat voivat eri osa-alueilla muuttua radikaalistikin toisenlaisiksi tietotekniikkaa hyödyntäen.

Kilpailukyvystä ja tuottavuudesta huolehtiminen kuuluu yritysten jokapäiväiseen toimintaan.

Alaa vähemmän tuntevien joukossa kunnossapito mielletään usein raskaaksi ja hankalissa olosuhteissa tehtäväksi työksi, jossa on vielä tyypillisesti tiukka aikataulu. Teollisuuden suurissa investointi- ja huoltoseisokeissa edellä kuvatut tuntomerkit ovat usein todellisuutta, mutta kunnossapito on myös paljon muuta.

Aloitan yhdistyksen toiminnanjohtajana toukokuun puolivälissä. Olen ollut toiminnassa mukana aktiivisena toimijana taikka henkilöjäsenenä 90-luvun alusta lähtien. Nyt yhdistysurani huipentuu uuden pestin myötä.

Promaintin tarjonta on erittäin kompleksinen paketti.

Johtamisjärjestelmän avulla pyritään vähentämään
sähläyksen osuutta.

Merkittävää osaa palveluteollisuudesta ei ole olemassa ilman valmistavaa teollisuutta.

Kunnossapitotehtäviin tarvitaan poikkitieteellistä yleisosaamista.

Motiivina yritysjäsenillä korostuu verkostoituminen.

Varoitus! Tähän tekstiin saattaa sisältyä kaupallisia tiedotteita.