https://promaintlehti.fi/cialis-hinta-pfz.html
https://promaintlehti.fi/viagra-hinta-pfz.html

Näkökulma | 4.5.2020

ASIANTUNTIJAN ÄÄNI: 30 vuotta kunnonvalvonnan parissa

Tänä keväänä tuli 30 vuotta täyteen siitä, kun olin ensimmäisen kerran tekemisissä kunnonvalvonnan kanssa. Tuon jälkeen en ole ammatillisesti juuri muuta tehnytkään. Voimalaitokset, paperi- ja sellutehtaat, prosessiteollisuuslaitokset ja muun muassa laivat sekä niiden kunnossapito ja kunnonvalvonta ovat tulleet tutuksi kaikissa maanosissa.

ASIANTUNTIJAN ÄÄNI: 30 vuotta kunnonvalvonnan parissa

Juha Kautto

Certified Vibration Analyst ISO CATIV

Senior Specialist, Condition Monitoring

Valmet Automation Oy

30 vuoden aikana kunnonvalvonta on kehittynyt kunnossapitoa ohjaavaksi toiminnaksi. Vikojen havainnoinnista ja niiden kehittymisen seurannasta ollaan siirtymässä – osin jo siirryttykin – vikaantumisen estämiseen ja ehkäisyyn. Koska vikaantuminen on harvinaista, suurin osa kunnonvalvonnan toimenpiteistä kohdistuu ehjiin koneisiin. Painopiste on siirtynyt alkusyiden ja vikaantumista aiheuttavien olosuhteiden seurantaan. Kunnonvalvontajärjestelmien ja -mittausten tehtävä on suodattaa suuresta konemassasta ne koneet, joissa ei ole mitään vikaa, ja poimia tarkempaan seurantaan vain ne, jossa on oikeasti jotain havaittavissa.

Globaalissa työympäristössä huomaa, että valmiudet kehittää tekemistä ja toisaalta organisaatioiden kyky selvittää ja ratkoa ongelmia ovat erilaiset. Vaikka maailma on yhä enemmän samanlainen kaikkialla, ei se välttämättä kaikissa suhteessa sitä ole. Se mikä meille on usein itsestään selvää, voi olla äärimmäisen hankalaa muualla. Ja se mikä meille on hankalaa, voi olla jossain muualla äärimmäisen yksinkertaista.

COVID-19 vaikutuksia 

Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa ”30-vuotisjuhlavuoteni” kunniaksi jotakin ”pysäyttävää” kunnonvalvonnasta, sen nykytilasta, kehityksestä ja tulevaisuuden näkymistä sekä tietysti kunnonvalvontaa tekevistä ihmisistä.

COVID-19-tilanne kuitenkin muutti ajatukseni, ja seuraavassa onkin joitain ajatuksia ja kokemuksia meitä kaikkia koskevasta koronakriisistä.

Itse törmäsin ensimmäisen kerran COVID-19 virukseen vuoden vaihteessa. Vuoden 2020 alussa oli suunnitelmissa työmatka Kiinaan.

Katsellessani netistä, mitä Kiinaan kuuluu, silmiin sattui pikku-uutinen ”flunssa-aallosta” jossakin päin maata mutta kaukana sieltä, minne olin menossa.

Vuosi vaihtui, ja Kiinan-matka läheni. Selvisi, että kiinalainen uusivuosi sotkee suunnitelmani ja Kiinaan lähdetäänkin vasta juhlakauden jälkeen. Kiinaan asti en kuitenkaan päässyt, kun tilanne muuttui nopeasti viruksen myötä.

Tammikuussa järjestelin Tampereelle työnantajani tiloihin kokousta, johon osallistuisi asiantuntijoita useammasta suomalaisista yrityksestä. Osa osallistujista kyseli jo ennakkoon, onko joku siellä työskentelevistä mahdollisesti tullut juuri Aasiasta. Olivat saaneet omalta työnantajaltaan ohjeet asian selvittämisestä, mutta juuri kukaan ei vielä tiennyt, miksi ja miten pitää menetellä.

Muistan vastanneeni puolileikilläni: ”Jos jossain, niin täällä on ihmisiä, jotka ovat tulossa ko. suunnasta.” Huomautan, että enää en ko. ”vitsiä” viitsisi edes leikilläni kertoa.

Meni muutama viikko, ja tilanne oli jo ihan toinen. He, jotka pystyivät – minä mukaan luettuna – siirtyivät kotitoimistoihin etätöihin, ja palaverit alettiin pitää etäkokouksina. Joitakin jo sovittuja töitä siirtyi, ja joitakin peruttiin kokonaan. Pian kaikki jo sovitutkin työmatkat olivat siirtyneet tulevaisuuteen.

Tämä on ehkä se suurin muutos, minkä COVID-19 epidemia on omalla kohdallani aiheuttanut. Kun on tottunut matkustamaan elääkseen, muutos on ollut suuri. Tosin paikallaan oleminen on tuntunut osin jopa hyvältä.

Etätyöskentelyyn olin tottunut jo aikaisemmin. Palaverit jo muutenkin hoidettiin usein etänä, koska asiakkaani ja organisaatiomme on hajallaan ympäri maapalloa.

Etäyhteyksillä pääsen käsiksi asiakkaiden tehtaisiin, koneisiin ja kunnonvalvontajärjestelmiin mistä ja milloin tahansa. Eli omiin asiakastöihini COVID-19 ei ole kovin paljoa vaikuttanut, paitsi että vain ne työt tehdään, mitkä ovat mahdollisia etäyhteyksien yli. Onko tämä nyt sitten ”uusi normaali” COVID-19 jälkeen, se jää nähtäväksi.

Asiakkaiden koneet ovat pääosin olleet epidemiasta huolimatta käynnissä, ja ne on myös pidettävä jatkossakin käynnissä, oli tilanne mikä tahansa. Koneiden ongelmia on selvitelty etänä ja etäkoulutuksia sekä -palavereita on käyty ympäri maailmaa.

Osa asiakkaitteni ongelmista on osoittautunut myös sellaisiksi, että toisenlaisessa tilanteessa paikan päälle olisi varmasti jo lähdetty.

Koronan aikaansaamassa kaikille uudessa tilanteessa jotkut ongelmat, niiden selvittelyt ja ratkaisut ovat uusia ja ennenkokemattomia. Kekseliäisyyttä erilaisten mahdollisuuksien selvittämiseen ja haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan. Vaikka tilanne on uusi, vanhoista kokemuksista on suuri hyöty.

On syytä huomauttaa, että asiantuntijatkin tekevät usein johtopäätöksiä ”fiiliksellä”. Tuo ”fiilis” jää joskus hyvinkin puutteelliseksi, kun ei ole itse läsnä. Tämä ehkä paljastaa tämän nykyisen ”etäinfrastruktuurin” suurimman puutteen. ”Koronakokemuksella” on pakko myöntää, että etäyhteydellä ei saa kaikkea. Paljon on sellaista, joka olisi itse koettava. Pelkkä data yhdistettynä toisen kertomaan ei useinkaan ole ihan riittävää.

Oma aikaisempi kokemus auttaa, sillä ilman näppituntumaa on joskus haastavaa selvittää ongelmia. Kun on näinkin pitkään toiminut alalla, niin on jo muodostunut aika hyvä kokemus ja käsitys siitä, missä mennään ja miten asioiden tulisi olla.

Koronaviruksen leviäminen ja sen aiheuttamat rajoitukset ovat alkaneet pikkuhiljaa vaikuttaa myös asiakkaisiini ihan konkreettisesti.

Jo suunniteltuja huoltoseisokkeja on siirretty ja vain välttämätön tehdään. Kunnonvalvonta on nyt siinä roolissa, että sen pitää pystyä määrittämään, mikä on välttämätöntä ja mikä ei.

Osalle asiakkaistani epidemian kehittyminen on tarkoittanut tilausten vähenemistä ja jo tehtyjen tilausten peruuntumisia. Osalle taas on tullut tarpeita kasvattaa tuotantokapasiteettia tai vähintään varmistaa nykyisen tuotantokapasiteetin ylläpito.

Sinänsä on ollut mielenkiintoista seurata, miten esimerkiksi maailmanlaajuiset suositukset käsienpesusta tai kaupan siirtyminen nettiin vaikuttaa joidenkin paperilaatujen tilauksiin ja sitä kautta myös sitä tekevien tehtaiden ja koneiden kapasiteettitarpeeseen.

Tuotantokapasiteetin ylläpito ja muun muassa kunnossapitotyöt voivat tällaisena poikkeuksellisena aikana asettaa uusia ennenkokemattomia haasteita.

Seuraavassa on konkreettinen esimerkki todellisesta elämästä. Normaalitilanteessa se ei olisi ongelma ollenkaan, mutta nyt on.

Yhdellä pehmopaperia tuottavalla ulkomaisella asiakkaallani on ilmennyt uudenlainen ongelma. Asiakas oli vaihtanut paperikoneeseen uuden juuri huolletun puristintelan joulukuun 2019 alussa. Vanha tela lähetettiin rutiininomaisesti huollettavaksi, ja sen oli tarkoitus palautua tehtaalle varosaksi välittömästi huollon jälkeen.

Kun konetta oli ajettu muutamia viikkoja, havaittiin, että koneeseen asennettuun, vasta huollettuun telaan alkoi kehittyä laakerivaurio. Kunnonvalvonnan havaintojen perusteella arvioitiin, että nyt koneessa olevan telan laakeri tulee kestämään 3–4 kuukautta ennen kuin vaihto on ajankohtainen. Aikaa siis ”varatelan” saamiseen takaisin huollosta tehtaalle piti olla jopa enemmän kuin riittävästi.

Vaurion kehittymistä on nyt seurattu eikä mitään yllättävää ei ole havaittu, ja vika kehittyy oletetusti. Arvioitu kestoaika on yhä tuo alkuperäinen, eli vaihtoajankohta on aikaisintaan alkukesästä.

Nyt kun koronavirus on vaikuttanut kaikkeen – muun muassa huoltoon ja kuljetuksiin – uusi ongelma on tullut eteen. Enää ei olekaan päivänselvää, että huoltoon lähetetty tela ehtii takaisin tehtaalle huollettuna juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Onko telahuollossa kaikki töissä? Onko varaosia? Saadaanko kriittiset osat ajoissa? Miten kuljetukset?

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, normaalitilanteessa edellä mainittu asia ei olisi mikään ongelma. Mutta nyt paineet keksiä keinoja vikaantumisen hidastamiseksi ovat kovat.

Antamani esimerkki on osin analoginen nykyiseen koronatilanteeseen. Mikä on oikea taktiikka kriisin hallinnassa ja mitä kannattaisi tehdä?

Entä tulevaisuus? Mitä opimme tästä? Miten toimintatapojamme pitää muuttaa? Onko globaali toimintatapamme oikea? Mitä uutta tulee osata tehdä itse? Onko jotain sellaista osaamista, jota on pakko olla itsellä, ja mitä siihen tarvitaan? Se jää vielä nähtäväksi.

Uusimmat artikkelit

12.4.2024 | Alan Uutiset

Volvo Cars käyttää biokaasua ensimmäisessä ilmastoneutraalissa tehtaassaan Kiinassa

Volvon tehdas Taizhoussa on siirtynyt käyttämään biokaasua. Taizhou on toinen Volvon ilmastoneutraali autotehdas Göteborgissa sijaitsevan Torslandan-tuotantolaitoksen jälkeen.

Kunnossapitokonkari opiskelee työn ohella alan erikoisammattitutkintoa

L&T Ympäristöpalveluiden laitostyöntekijä Kari Asikainen suorittaa aikuisena jo kolmatta tutkintoa. Taitotalossa suoritettava Kunnossapidon erikoisammattitutkinto auttaa etenemään hallinnollisiin tehtäviin.

SSAB:n vihreä energian jätti-investointi meni Ruotsiin, Raahen terästehtaan vuoro myöhemmin

Uusi huippumoderni fossiilivapaan teräksen minimill-tuotantolaitos rakennetaan Ruotsiin. Tehtaan uudistus vähentää Ruotsin hiilidioksidipäästöjä seitsemän prosenttia. SSAB kertoo liiketoiminnallisten syiden puoltaneen hankkeen etenemistä seuraavaksi Luulajan tehtaassa.

Kuinka hyvä 3D-tulostettu ja laserkarkaistu työkalu voi olla?

SSAB:n Borlängen tehtaalla testattiin 3D-tulostettuja työkaluja tuotannossa. Laserkarkaistu lävistin saavutti kolminkertaisen käyttöiän verrattuna alkuperäiseen osaan. Pidemmän käyttöiän lisäksi kustannukset ovat huomattavasti alhaisemmat.

16.2.2024 | Kumppaniartikkeli

Sulzerilla panostetaan asiakassuhteisiin

Maailmanluokan pumppukaupoissa suurin arvo luodaan asiakkaan kanssa.

Espoosta ensimmäinen kaupunki, jonka sähköverkosta tulee pullonkaula puhtaalle siirtymälle?

“Espoossa sähköverkon kapasiteetti tulee vastaan ensimmäisenä ja datan perusteella muutos tapahtuu nyt nopeammin kuin kukaan olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut”, Carunan asiakkuusjohtaja Kosti Rautiainen sanoo.

Metsä Tissuen Kreuzaun tehtaalla siirryttiin puupelletteihin - päästöt vähenevät 30 000 CO2-tonnia vuodessa

Siirtymän taustalla oli yksinkertainen idea vaihtaa polttoainetta, mutta säilyttää tekninen infrastruktuuri ennallaan.