Näkökulma | 4.5.2020

ASIANTUNTIJAN ÄÄNI: 30 vuotta kunnonvalvonnan parissa

Tänä keväänä tuli 30 vuotta täyteen siitä, kun olin ensimmäisen kerran tekemisissä kunnonvalvonnan kanssa. Tuon jälkeen en ole ammatillisesti juuri muuta tehnytkään. Voimalaitokset, paperi- ja sellutehtaat, prosessiteollisuuslaitokset ja muun muassa laivat sekä niiden kunnossapito ja kunnonvalvonta ovat tulleet tutuksi kaikissa maanosissa.

ASIANTUNTIJAN ÄÄNI: 30 vuotta kunnonvalvonnan parissa

Juha Kautto

Certified Vibration Analyst ISO CATIV

Senior Specialist, Condition Monitoring

Valmet Automation Oy

30 vuoden aikana kunnonvalvonta on kehittynyt kunnossapitoa ohjaavaksi toiminnaksi. Vikojen havainnoinnista ja niiden kehittymisen seurannasta ollaan siirtymässä – osin jo siirryttykin – vikaantumisen estämiseen ja ehkäisyyn. Koska vikaantuminen on harvinaista, suurin osa kunnonvalvonnan toimenpiteistä kohdistuu ehjiin koneisiin. Painopiste on siirtynyt alkusyiden ja vikaantumista aiheuttavien olosuhteiden seurantaan. Kunnonvalvontajärjestelmien ja -mittausten tehtävä on suodattaa suuresta konemassasta ne koneet, joissa ei ole mitään vikaa, ja poimia tarkempaan seurantaan vain ne, jossa on oikeasti jotain havaittavissa.

Globaalissa työympäristössä huomaa, että valmiudet kehittää tekemistä ja toisaalta organisaatioiden kyky selvittää ja ratkoa ongelmia ovat erilaiset. Vaikka maailma on yhä enemmän samanlainen kaikkialla, ei se välttämättä kaikissa suhteessa sitä ole. Se mikä meille on usein itsestään selvää, voi olla äärimmäisen hankalaa muualla. Ja se mikä meille on hankalaa, voi olla jossain muualla äärimmäisen yksinkertaista.

COVID-19 vaikutuksia 

Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa ”30-vuotisjuhlavuoteni” kunniaksi jotakin ”pysäyttävää” kunnonvalvonnasta, sen nykytilasta, kehityksestä ja tulevaisuuden näkymistä sekä tietysti kunnonvalvontaa tekevistä ihmisistä.

COVID-19-tilanne kuitenkin muutti ajatukseni, ja seuraavassa onkin joitain ajatuksia ja kokemuksia meitä kaikkia koskevasta koronakriisistä.

Itse törmäsin ensimmäisen kerran COVID-19 virukseen vuoden vaihteessa. Vuoden 2020 alussa oli suunnitelmissa työmatka Kiinaan.

Katsellessani netistä, mitä Kiinaan kuuluu, silmiin sattui pikku-uutinen ”flunssa-aallosta” jossakin päin maata mutta kaukana sieltä, minne olin menossa.

Vuosi vaihtui, ja Kiinan-matka läheni. Selvisi, että kiinalainen uusivuosi sotkee suunnitelmani ja Kiinaan lähdetäänkin vasta juhlakauden jälkeen. Kiinaan asti en kuitenkaan päässyt, kun tilanne muuttui nopeasti viruksen myötä.

Tammikuussa järjestelin Tampereelle työnantajani tiloihin kokousta, johon osallistuisi asiantuntijoita useammasta suomalaisista yrityksestä. Osa osallistujista kyseli jo ennakkoon, onko joku siellä työskentelevistä mahdollisesti tullut juuri Aasiasta. Olivat saaneet omalta työnantajaltaan ohjeet asian selvittämisestä, mutta juuri kukaan ei vielä tiennyt, miksi ja miten pitää menetellä.

Muistan vastanneeni puolileikilläni: ”Jos jossain, niin täällä on ihmisiä, jotka ovat tulossa ko. suunnasta.” Huomautan, että enää en ko. ”vitsiä” viitsisi edes leikilläni kertoa.

Meni muutama viikko, ja tilanne oli jo ihan toinen. He, jotka pystyivät – minä mukaan luettuna – siirtyivät kotitoimistoihin etätöihin, ja palaverit alettiin pitää etäkokouksina. Joitakin jo sovittuja töitä siirtyi, ja joitakin peruttiin kokonaan. Pian kaikki jo sovitutkin työmatkat olivat siirtyneet tulevaisuuteen.

Tämä on ehkä se suurin muutos, minkä COVID-19 epidemia on omalla kohdallani aiheuttanut. Kun on tottunut matkustamaan elääkseen, muutos on ollut suuri. Tosin paikallaan oleminen on tuntunut osin jopa hyvältä.

Etätyöskentelyyn olin tottunut jo aikaisemmin. Palaverit jo muutenkin hoidettiin usein etänä, koska asiakkaani ja organisaatiomme on hajallaan ympäri maapalloa.

Etäyhteyksillä pääsen käsiksi asiakkaiden tehtaisiin, koneisiin ja kunnonvalvontajärjestelmiin mistä ja milloin tahansa. Eli omiin asiakastöihini COVID-19 ei ole kovin paljoa vaikuttanut, paitsi että vain ne työt tehdään, mitkä ovat mahdollisia etäyhteyksien yli. Onko tämä nyt sitten ”uusi normaali” COVID-19 jälkeen, se jää nähtäväksi.

Asiakkaiden koneet ovat pääosin olleet epidemiasta huolimatta käynnissä, ja ne on myös pidettävä jatkossakin käynnissä, oli tilanne mikä tahansa. Koneiden ongelmia on selvitelty etänä ja etäkoulutuksia sekä -palavereita on käyty ympäri maailmaa.

Osa asiakkaitteni ongelmista on osoittautunut myös sellaisiksi, että toisenlaisessa tilanteessa paikan päälle olisi varmasti jo lähdetty.

Koronan aikaansaamassa kaikille uudessa tilanteessa jotkut ongelmat, niiden selvittelyt ja ratkaisut ovat uusia ja ennenkokemattomia. Kekseliäisyyttä erilaisten mahdollisuuksien selvittämiseen ja haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan. Vaikka tilanne on uusi, vanhoista kokemuksista on suuri hyöty.

On syytä huomauttaa, että asiantuntijatkin tekevät usein johtopäätöksiä ”fiiliksellä”. Tuo ”fiilis” jää joskus hyvinkin puutteelliseksi, kun ei ole itse läsnä. Tämä ehkä paljastaa tämän nykyisen ”etäinfrastruktuurin” suurimman puutteen. ”Koronakokemuksella” on pakko myöntää, että etäyhteydellä ei saa kaikkea. Paljon on sellaista, joka olisi itse koettava. Pelkkä data yhdistettynä toisen kertomaan ei useinkaan ole ihan riittävää.

Oma aikaisempi kokemus auttaa, sillä ilman näppituntumaa on joskus haastavaa selvittää ongelmia. Kun on näinkin pitkään toiminut alalla, niin on jo muodostunut aika hyvä kokemus ja käsitys siitä, missä mennään ja miten asioiden tulisi olla.

Koronaviruksen leviäminen ja sen aiheuttamat rajoitukset ovat alkaneet pikkuhiljaa vaikuttaa myös asiakkaisiini ihan konkreettisesti.

Jo suunniteltuja huoltoseisokkeja on siirretty ja vain välttämätön tehdään. Kunnonvalvonta on nyt siinä roolissa, että sen pitää pystyä määrittämään, mikä on välttämätöntä ja mikä ei.

Osalle asiakkaistani epidemian kehittyminen on tarkoittanut tilausten vähenemistä ja jo tehtyjen tilausten peruuntumisia. Osalle taas on tullut tarpeita kasvattaa tuotantokapasiteettia tai vähintään varmistaa nykyisen tuotantokapasiteetin ylläpito.

Sinänsä on ollut mielenkiintoista seurata, miten esimerkiksi maailmanlaajuiset suositukset käsienpesusta tai kaupan siirtyminen nettiin vaikuttaa joidenkin paperilaatujen tilauksiin ja sitä kautta myös sitä tekevien tehtaiden ja koneiden kapasiteettitarpeeseen.

Tuotantokapasiteetin ylläpito ja muun muassa kunnossapitotyöt voivat tällaisena poikkeuksellisena aikana asettaa uusia ennenkokemattomia haasteita.

Seuraavassa on konkreettinen esimerkki todellisesta elämästä. Normaalitilanteessa se ei olisi ongelma ollenkaan, mutta nyt on.

Yhdellä pehmopaperia tuottavalla ulkomaisella asiakkaallani on ilmennyt uudenlainen ongelma. Asiakas oli vaihtanut paperikoneeseen uuden juuri huolletun puristintelan joulukuun 2019 alussa. Vanha tela lähetettiin rutiininomaisesti huollettavaksi, ja sen oli tarkoitus palautua tehtaalle varosaksi välittömästi huollon jälkeen.

Kun konetta oli ajettu muutamia viikkoja, havaittiin, että koneeseen asennettuun, vasta huollettuun telaan alkoi kehittyä laakerivaurio. Kunnonvalvonnan havaintojen perusteella arvioitiin, että nyt koneessa olevan telan laakeri tulee kestämään 3–4 kuukautta ennen kuin vaihto on ajankohtainen. Aikaa siis ”varatelan” saamiseen takaisin huollosta tehtaalle piti olla jopa enemmän kuin riittävästi.

Vaurion kehittymistä on nyt seurattu eikä mitään yllättävää ei ole havaittu, ja vika kehittyy oletetusti. Arvioitu kestoaika on yhä tuo alkuperäinen, eli vaihtoajankohta on aikaisintaan alkukesästä.

Nyt kun koronavirus on vaikuttanut kaikkeen – muun muassa huoltoon ja kuljetuksiin – uusi ongelma on tullut eteen. Enää ei olekaan päivänselvää, että huoltoon lähetetty tela ehtii takaisin tehtaalle huollettuna juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Onko telahuollossa kaikki töissä? Onko varaosia? Saadaanko kriittiset osat ajoissa? Miten kuljetukset?

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, normaalitilanteessa edellä mainittu asia ei olisi mikään ongelma. Mutta nyt paineet keksiä keinoja vikaantumisen hidastamiseksi ovat kovat.

Antamani esimerkki on osin analoginen nykyiseen koronatilanteeseen. Mikä on oikea taktiikka kriisin hallinnassa ja mitä kannattaisi tehdä?

Entä tulevaisuus? Mitä opimme tästä? Miten toimintatapojamme pitää muuttaa? Onko globaali toimintatapamme oikea? Mitä uutta tulee osata tehdä itse? Onko jotain sellaista osaamista, jota on pakko olla itsellä, ja mitä siihen tarvitaan? Se jää vielä nähtäväksi.

Uusimmat artikkelit

27.10.2020 | Alan Uutiset

Valmetin Q3 tulos vakaa – vahva kehitys Papereissa jatkui

Konepajayhtiö Valmetin tilausmäärät laskivat odotetusti kolmannella kvartaalilla, mutta vertailukelpoinen liiketulos nousi edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan nähden. 

Liikenteen päästöt puoleen 2030 mennessä – laaja keinovalikoima avuksi

Liikenne- ja viestintäministeriön johtama fossiilittoman liikenteen työryhmä on antanut suosituksensa siitä, miten kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt voidaan puolittaa vuoteen 2030 mennessä ja pudottaa nollaan vuoteen 2045 mennessä. Työryhmä on tarkastellut myös keinoja, joiden avulla kansainvälisen meri- ja lentoliikenteen päästöjä voitaisiin vähentää Suomessa.

22.10.2020 | Tutkimus ja koulutus

LUT: Uutta rakennusmateriaalia teollisuuden sivuainevirroista

Teollisuuden sivuainevirroista on kehitetty Urban Infra Revolution -hankkeessa rakentamiseen soveltuvia, ekologisia ja 3D-tulostettavia geopolymeerikomposiitteja. Materiaaleja testataan Lappeenrannassa junaradan meluesteessä. Hankekonsortio pyrkii luomaan materiaaleille kannattavan liiketoimintaekosysteemin.

HSY: Häiriöttömämpää viemäröintiä pumppaamosaneerauksilla

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:n jätevedenpumppaamo Vantaan Ylästöntiellä uusitaan. Pumppaamon kapasiteetti nousee ja samalla se uudistuu teknisesti. Pumppaamojen ja viemäreiden saneerauksella parannetaan toimintavarmuutta ja vähennetään häiriöitä, joista pahimmillaan voi syntyä jäteveden ylivuoto maastoon tai vesistöön.

SSAB:n Raahen-tehtaalla kokeiltiin lisätyn todellisuuden hyödyntämistä asennustyön valvonnassa

SSAB:n Raahen-tehtaan nauhavalssaamon vuosihuollossa otettiin kesällä digiloikka, kun asennustyön valvonnassa hyödynnettiin ensimmäistä kertaa lisättyä todellisuutta (AR). Tämä mahdollisti sen, että kyseistä asennustyötä yleensä valvovan asiantuntijan ei tarvinnut matkustaa Saksasta SSAB:n tehtaalle Raaheen, vaan hän pystyi seuraamaan ja ohjaamaan työtä AR-lasien kautta, jotka oli kiinnitetty tehtaan oman asennusvalvojan kypärään.

20.9.2020 | Kumppaniartikkeli

Somotec: Lisää kulumiskestävyyttä tuotantoprosessiin

Teollisuuden kasvavat kilpailukyky- ja tehokkuusvaatimukset sekä usein raskaat käyttöolosuhteet edellyttävät laitteiden kulutuksen- ja korroosionkestävyyden jatkuvaa parantamista.

OL3 EPR:n sähköntuotanto alkaa helmikuussa 2022

Teollisuuden Voima Oyj (TVO) on saanut laitostoimittaja Areva-Siemens -konsortiolta päivitetyn aikataulun OL3 EPR -laitosyksikön käyttöönotosta. Sen mukaan polttoaine ladataan reaktoriin maaliskuussa 2021, laitosyksikkö liitetään valtakunnan sähköverkkoon saman vuoden lokakuussa ja säännöllinen sähköntuotanto alkaa helmikuussa 2022.