– Kunnossapito huolehtii aika huonosti dokumenttien päivittämisestä muutosten jälkeen, toteaa Olli-Pekka Joronen Sweco Industry:stä.

– Tehtäväkenttä on vaativa, sillä toimiminen painelaitteiden kanssa edellyttää usean osa-alueen huomioon ottamista. Esimerkiksi materiaalituntemus ja korroosion eri muodot ovat erittäin tärkeitä tuotantoprosessien kehittyessä, Joronen jatkaa.

Valmistuttuaan Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta Joronen siirtyi jatko-opiskelijaksi TKK:lle hakemaan lisäoppia koneensuunnitteluun ja lujuusoppiin, jotka ovat erittäin tärkeitä painelaitepuolella. Päätyöhönsä liittyen hänellä on selkeä toimintaohje.

– On hyvä pysyä perinteisissä toimintatavoissa, mutta koko ajan kyseenalaistaen vanhoja ratkaisuja. Kannattaa riittävän usein muistaa esittää kysymys, voisiko tämän tehdä paremmin.

– Suurin osa työajastani kuluu painelaitetekniikan ja lujuusteknisen analyysin asiantuntijaroolissa. Loppuaika menee painelaitesuunnittelussa ja projektipäällikön tehtävissä, toteaa Joronen.

– Ottaen huomioon kemian- ja metsäteollisuuden sekä energiantuotannon toimintakenttä on hyvin laaja ja yhden henkilön osaaminen jää valitettavan rajoittuneeksi. Väärä toiminta tai ratkaisut voivat aiheuttaa vaaratilanteen.

Laitteet kunnossa, dokumentoinnissa on kehitettävää

– Kokemukseni kunnonvalvonnasta ja kunnossapidon tilanteesta liittyvät vain muutamaan suureen yritykseen. Näissä ne on käsitykseni mukaan hoidettu hyvin. Luulen kyllä, että tilanne ei ole aivan niin hyvä yleisesti ottaen ja vaihtelee paljon teollisuusalasta ja yrityksen koosta riippuen.

– Toisaalta pienemmillä yrityksillä on omat verkostonsa, jotka auttavat niitä toimimaan turvallisesti ja määräykset täyttäen.
Kehitettävääkin kuitenkin löytyy

– Suunnittelijan näkökulmasta kunnossapito huolehtii kuitenkin aika huonosti dokumenttien päivittämisestä muutosten jälkeen. Lisäksi se tekee liikaa omavaltaisia ratkaisuja konsultoimatta suunnittelijaa myös isoissa yrityksissä, muistuttaa Joronen.

– Tämä on jatkuva riesa myöhemmin projekteissa, kun suunnittelija ei voi luottaa laitosta koskeviin piirustuksiin ja muihin papereihin, sillä ne eivät useinkaan ole enää ajan tasalla. Lisäksi on mahdollista, että yleisiä linjauksia on muutettu ilman, että sitä on riittävän selvästi dokumentoitu.

Painelaitetoimikunta auttaa vaikuttamaan

Olli-Pekka Joronen on aktiivisesti mukana Promaint ry:n painelaitetoimikunnassa.

– Pidän tärkeänä kaikenlaista ammatillista koulutustoimintaa ja haluan myös tuoda esiin suunnittelijan näkemyksen ja roolin kunnossapidon ammattilaisille järjestettävissä seminaareissa. Huono suunnittelu voi vaikeuttaa kunnossapitoa, jolloin käytettävyys kärsii. Lisäksi kunnossapitäjiä kuuntelemalla saattaa suunnittelu saada ideoita parempaan toteutukseen.

– Osallistuminen painelaitetoimikuntaan ja vastaaviin muihin ammatillisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaan tarjoaa erinomaisen tilaisuuden verkostoitua ja kuulla muiden näkemyksiä itseään kiinnostavista asioista, hän jatkaa.

Jorosen mukaan painelaitetoimikunta on siinä mielessä hyvä foorumi, että siinä ovat edustettuina käytännössä kaikki erityyppiset alan toimijat kuten koulutus, loppukäyttäjät, suunnittelu, urakoitsijat, tarkastuslaitokset ja valvonnasta vastaava viranomaistaho.

Tarvitaan osaamistason sertifiointi

– Tällä hetkellä Suomen ammattikorkeakoulut tai yliopistot eivät tarjoa painelaitekoulutusta. Siihen liittyvän koulutuksen saa ainoastaan AEL:n tyyppisiltä täydennyskouluttajilta. Tämän johdosta painelaitekentälle olisi saatava pätevyystasot, jotka kertovat, kuka voi tehdä mitäkin, vaatii Joronen.

– Englanninkielisissä maissa on käytössä lyhenne PE (Professional Engineer), joka osoittaa henkilön osaamistason. Miksi Suomeen ei kehitetä vastaavaa toimintatapaa?

– Toivottavasti teollisuuden vaatimustaso jatkossa kasvaa, sillä toteutusten laatu paranee, jos suunnittelussa on korkeampi koulutus- tai ainakin vahvistettu osaamistaso.

– Esimerkiksi AEL on tarjonnut mahdollisuuden suorittaa joidenkin painelaitekurssien jälkeen kokeen, jonka hyväksytty suoritus antaa perustason pätevyyden suunnitella painelaitteita. Valitettavasti mitään virallista hyväksyntää tai riittävää arvostusta nämä suoritukset eivät ole vielä saaneet.

– Koska itse edustan painelaitekenttää, toivon sertifiointiin liittyen, että Suomessa otettaisiin käyttöön vastaavan kaltainen pätevyysluokitus, kuten on otettu teräsrakennesuunnittelussa.

Monipuolista suomalaista konsultointia

Sweco Industryn juuret ovat PI-yhtiöissä, joka siirtyi ruotsalaisen Sweco Groupin omistukseen vuonna 2003. Konsernissa on 14 500 työntekijää, joista lähes 2 000 työskentelee Suomessa. Sen palvelut kattavat rakennetekniikan, talotekniikan, teollisuuden sekä ympäristö- ja yhdyskuntatekniikan ja se tarjoaa myös projektinjohto- ja rakennuttamispalveluita sekä arkkitehtisuunnittelua.

Tällä hetkellä suurin toimeksianto on Metsä Fibre Oy:n Äänekosken biotuotetehdas, jossa Swecon vastuulla on teollisuussuunnittelun ohella myös rakennus- ja infrasuunnittelu. Muiksi merkittäviksi kohteiksi Joronen mainitsee Porvoon Kilpilahden suurseisokit, joissa swecolaiset ovat olleet mukana valmisteluissa jalostamoalueen valmistumisesta saakka, sekä pitkään työn alla olleen Olkiluodon kolmosyksikön.

Käytännössä voi todeta, että Sweco on monessa mukana. Sen nimi on esillä Tallinnan rautatietunnelin esisuunnittelusta aina Malediivien jätteenkäsittelyn kestävään kehittämiseen saakka.

Juuri nyt on lopultakin havaittavissa merkkejä talouden elpymisestä. Joronen toivoo, että siirrytään puheista tekoihin.

– Teollisuudelle investointipalveluja tarjoavan yrityksen edustajana toivon tietysti yrityksiltä rohkeampaa otetta investointipäätöksiin. Lisäksi haluaisin valtion harjoittavan sellaista elvytystä, missä merkittäviä summia suunnattaisiin erilaisiin infrahankkeisiin, koska nähdäkseni nämä rahat eivät voi mennä hukkaan.

– Esimerkiksi sillat ja tunnelit ja miksei myös rautatieverkosto ovat kohteita, jotka on kuitenkin jossain vaiheessa kunnostettava. Mitä pidemmälle niitä lykätään, sen haastavampaa ja kalliimpaa se tulee aikanaan olemaan, päättää Joronen.