ELOKUUSSA 2013 uutisoitiin Lontoon viemäriverkostosta löytyneestä valtavasta 15 tonnin painoisesta tukoksesta, joka koostui hyytyneestä rasvasta ja käsipyyhkeistä. Tämän jälkeen useat suomalaisetkin vesihuoltolaitokset kertoivat viemäriverkostoon jähmettyneistä rasvalautoista.

Rasvan olomuotoon vaikuttaa merkittävästi lämpötila. Suomessa jätevedet ovat viileitä, joten viemäriverkostossa rasva jähmettyy helposti. Kun rasva jää kiinni putken alapintaan, sitä joudutaan irrottamaan painehuuhtelukalustolla viemäristä, kertoo verkostopäällikkö Kari Kuosmanen Kuopion Vesi liikelaitokselta.

Usein rasva kerääntyy virtaukseltaan hiljaisempaan kohtaan, kuten pumppaamolle. Niihin syntyy kelluva rasvahyyde, joka joudutaan säännöllisesti poistamaan. Hyytynyt rasva pienentää putken kapasiteettia ja voi alkaa kerätä ympärilleen viemärissä virtaavaa roska-aineista muodostaen verkostotukoksen.

Jähmettyvä rasva ei ole pelkästään vesihuoltolaitosten ongelma. Tukos voi syntyä myös kiinteistön putkistossa tai kiinteistön vastuulla olevassa tonttiviemärissä. Jätevesien ja rasvan tulviminen maanpinnalle tai kiinteistöön on aina epätoivottu ja ikävä tapahtuma, joka aiheuttaa ympäristön pilaantumista sekä kustannuksia pilaantumisesta aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta.

Rasvojen haasteet vesihuoltolaitoksille

Vesilaitosyhdistys lähetti syyskuussa 2013 kaikille viemärilaitostoimintaa harjoittaville jäsenlaitoksilleen kartoittavan kyselyn, jossa selvitettiin rasvan aiheuttamien ongelmien laajuutta viemäriverkostoissa. Kyselyyn vastasi 50 vesihuoltolaitosta.

Vastaajista 68 % ilmoitti, että rasvat aiheuttavat viemäriverkostossa jollakin alueella ongelmia, kuten tukkeutumista tai säännöllistä tarvetta rasvan poistoon, kun taas 32 % vastasi, ettei tällaisia ongelmia ole. Vesihuoltolaitoksista 82 % ilmoitti, että pumppaamoihin kertyy rasvaa siten, että ne vaativat puhdistamista, rasvan aiheuttamista tukkeutumista verkostoissa ilmoitti 51 % vesihuoltolaitoksista, rasvan aiheuttamista hajuhaitoista 24 % ja rasvan aiheuttamasta haitasta jätevedenpuhdistukselle 24 %

Vastaajilla kysyttiin millaisilla alueilla ongelmia ilmenee. Vastaajista 45 % nimesi keskustat, 35 % asuinalueet ja 29 % teollisuusalueet ongelma-alueiksi. Lisäksi 24 % vastaajista ilmoitti ongelma-alueeksi muun alueen, jolloin vastauksiin oli useimmiten täsmennetty, että erityisesti ongelmia oli havaittu ravintolayritysten keskittymien läheisyydessä.

Vesihuoltolaitoksia pyydettiin ilmoittamaan millaisia syitä on voitu todentaa rasvan alkuperää selvitettäessä. Vastanneissa vesihuoltolaitoksista 39 %:ssa viemäriin joutuneen rasvan syyksi oli selvinnyt puutteellinen rasvanerotuskaivojen tyhjennys, 27 %:ssa puuttuvat rasvanerotuskaivot, 22 %:ssa elintarvikeyrityksen päästö ja 14 %:ssa kotitaloudet.

Ongelmat vältetään hyvillä toimintatavoilla

Rasvan aiheuttamia ongelmia voidaan estää yksinkertaisilla toimenpiteillä. Mikään ylimääräinen aines ei kuulu viemäriin. Biojätteet kuuluvat biojätekeräykseen ja ravintolatoiminnassa syntyvät paistorasvat kerätään erikseen.

Rasvanerottimessa rasva erottuu vedestä jähmettymällä erottimen pinnalle. Kiinteistöllä tulisi olla oikein mitoitettu rasvanerotin, joka tyhjennetään ja huolletaan säännöllisesti. Rasvanerotuskaivossa hälyttimet likaantuvat vääjäämättä, joten tyhjentämisen yhteydessä on tärkeää puhdistaa rasvanerotinkaivossa olevat anturit. Jos antureita ei puhdisteta, lika pitää hälytystä voimassa, jolloin hälyttimen käytöllä ei enää ole informaatioarvoa.

Hälytystieto tulee välittää tehokkaasti sille taholle, joka vastaa tyhjennyksistä. Hälytinyksikkö voidaan esimerkiksi asentaa kiinteistön sisällä sellaiseen paikkaan, jossa hälytys havaitaan helposti tai hälytys voidaan reitittää suoraan huoltoliikkeen järjestelmään. Tyhjennyksen jälkeen rasvanerotuskaivo täytetään vedellä, jotta erotin jatkaa toimintaansa

Kuvassa kelluva rasvalautta viemärissä

 tehokkaasti.

Rasvanerottimia voi hoitaa kiinteistön haltija, kiinteistöä huoltava huoltoyhtiö tai yritys, jonka toiminnassa rasvaa syntyy. Oleellista on, että eri tahojen keskinäisistä tehtävistä ja vastuista on sovittu ja on selvää, kuka järjestää rasvanerotuskaivon tyhjennykset ja huollot.

Hyvällä suunnittelulla voidaan vaikuttaa siihen, miten helppoa rasvanerottimien tyhjennys ja huolto on. Rasvanerottimia tyhjennetään ja huolletaan myös talvella, mikä pitäisi ottaa erottimien sijoittelussa ja merkitsemisessä huomioon.

Lainsäädäntöä ja ehtoja

RASVOJEN JOHTAMISTA vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon on rajoitettu myös lainsäädännössämme. Ympäristönsuojeluasetuksessa (36 §) säädetään, että vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavat teollisuusjätevedet ja muut pilaavia aineita sisältävät jätevedet on esikäsiteltävä asianmukaisella tavalla, jotta estetään ympäristöön kohdistuvat haitat, ei vaikeuteta puhdistusprosessin toimintaa tai vaurioiteta viemäriverkoston tai puhdistamon laitteita. Vesihuoltolaitos voi kieltäytyä ottamasta vastaan jätevesiä, jos edellä mainitut vaatimukset eivät täyty.Rakentamismääräyskokoelmassa (D1) edellytetään, että jätevesilaitteisto tulee varustaa tarpeellisin erotin- ja käsittelylaittein, jos jätevesi sisältää haitallisessa määrin rasvaa. Lisäksi on edellytetty, että erotinlaitteisto on käyttövarma ja sijoitetaan siten, että se on helposti huollettavissa ja tyhjennettävissä. Rasvanerottimessa tulee olla hälytysautomatiikka. Mitoitusohjeissa on esitetty, että rasvanerottimia tarvitaan, kun valmistuskeittiössä valmistetaan yli 50 annosta päivässä, jakelukeittiössä yli 100 annosta päivässä tai kyseessä on grilli, teurastamo, lihanjalostamo tai vastaava. Myös vesihuoltolaitosten toimitusehdoissa on yleensä määrätty, ettei laitoksen viemäriin saa johtaa haittaa tai vahingon vaaraa tuottavasti rasvaa tai öljyä, jotka saattavat aiheuttaa viemärin tukkeutumista tai vaikeuttaa viemärivesien käsittelyä. Asiakas on korvausvelvollinen haitoista ja vahingoista, joita edellä mainitun kiellon rikkominen aiheuttaa.

Saijariina Toivikko

vesihuoltoinsinööri,

DI, Suomen Vesilaitos yhdistys ry,

saijariina.toivikko@vvy.fi