Usein uutisoidaan, että automaatioasteen lisäämisen ansiosta henkilöstötarve väheni tuotantolinjan uusinnan yhteydessä. Onko automaatio siis työntekijän pahin vihollinen? Niin voisi olla, jos Oy Suomi Ab olisi suljettu talous, eli muu maailma ei vaikuttasi toimintaamme. Nykytilanteessa asia on toisin.

Oletetaanpa, että maassamme aloitettaisiin ryhtiliike työpaikkojen säilyttämiseksi. Ensimmäinen vaihe olisi panna kaikki automaatiouudistuksia sisältävät investoinnit jäihin. Samaan aikaan rajojemme ulkopuolella tuotantoprosessien uudistaminen ja automatisointi jatkuisi normaalisti.

Kymmenessä vuodessa teollisuutemme kilpailukyky alenisi huomattavasti, mikä näkyisi eniten vientiteollisuudessa. Maassamme valmistetut laitteet ja tuotteet olisivat joko liian kalliita tai laadultaan heikompia kuin kilpailijoilla. Vientimme alkaisi siis laskea, jolloin myös maahamme tuleva maksuliikenne ulkomailta alenisi. Niinpä meillä olisi vähemmän rahaa ostoksiin ulkomailta. Suomen hankintalistalla on muun muassa elintarvikkeita, polttoaineita, raaka-aineita ja korkean teknologian tuotteita.

Polttoaineiden hinnan nousu kolmin- tai viisinkertaiseksi alkaisi vaikuttaa normaalin liikkumisen ohella myös tavaraliikenteeseen. Tämä heijastuisi teollisuuteen raaka-aineiden ja muiden tarvikkeiden materiaalivirtoihin, jolloin koko teollinen liiketoiminta maassamme alkaisi taantua. Seurauksena olisi taloudellinen syöksykierre, josta irtautuminen olisi käytännössä mahdotonta.

”Automaattimetrolla en ikinä matkusta” -tyyppiset kommentit ovat vaarallisia, sillä maailma muuttuu ja meidän tulee muuttua mukana. Itse olen matkustanut kuljettajattomalla junalla jo kymmenen vuotta sitten Pariisissa. Pääsin perille ja kyydissä ei ollut mitään valittamista. Suosittelen mieluummin hyväksymään seuraavan ajatusmallin: ”On asioita, jotka automaatio hoitaa paremmin kuin ihminen, vaikka ihminen tekeekin niissä käytettävän automaation.” Ja meidän kunnossapidon ammattilaisten ilona on se, että alallamme automaatio tulee pysymään rengin roolissa.

Tarkkailija