Assemblinin energiset supernaiset kokevat asennustöissä onnistumisen iloa
Talotekniikka-ala kuin myös kunnossapitokenttä on tunnettu miesvaltaisuudestaan, kenties hiukan ronskeista vanhan koulukunnan asentajista ja kiireisistä työmaista. Assemblinin naispuoliset asentajat Johanna, Tanja ja Sonja eivät kuitenkaan jääneet miettimään alalla vallitsevia ennakkokäsityksiä vaan seurasivat omia kiinnostuksen kohteitaan ja hakivat rakennusalalle sähkö- ja LVI-töihin.
Talotekniikka-ala on tunnettu miesvaltaisuudestaan, kenties hiukan ronskeista vanhan koulukunnan asentajista ja kiireisistä työmaista. Assemblinin naispuoliset asentajat Johanna, Tanja ja Sonja eivät jääneet miettimään alalla vallitsevia ennakkokäsityksiä vaan seurasivat omia kiinnostuksen kohteitaan ja hakivat rakennusalalle sähkö- ja LVI-töihin.
Johanna työskenteli aikaisemmin tehdasolosuhteissa, jossa hän sai kipinän hakeutua opiskelemaan sähköasentajaksi.
- Seurasin kiinnostuneena tehtaassa työskentelevien sähköasentajien hommia ja älysin, että tuohan voisi olla minulle sopiva ala. Lähdin opiskelemaan Amiedussa aikuispuolella sähkäriksi ja valmistuin koulusta melkein jo 7 vuotta sitten toteaa Assemblinin Teknisissä Palveluissa työskentelevä sähköasentaja Johanna.
Johanna on työskennellyt Assemblinilla sähköasentajan töissä kohta 5 vuotta ja hän kokee huoltopalveluissa työskentelemisen erittäin antoisana.
- Tämä ala on minulle juuri se oikea valinta. Tietysti tämä työ vaatii tietynlaista persoonaa; pitää olla huumorintajuinen, asiakaspalvelualtis sekä organisointitaitoinen. Välillä päivän aikana voi olla useita eri keikkoja ja jokainen niistä pitää hoitaa ammattimaisesti ja aikataulun mukaisesti.
Sonja ja Tanja työskentelevät Assemblinilla LVI-töissä.
- Työskentelin aikaisemmin erittäin naisvaltaisella alalla ja yhdessä vaiheessa aloin miettiä uran vaihtoa. Halusin alalle, missä voi tehdä käsillä töitä, koska pelkät toimistotyöt eivät ole minua varten, toteaa Tanja.
Tanja on aktiivinen keramiikkatöiden tekijä ja osaltaan tämä vaikutti myös valintoihinsa, koska on aina kokenut käsitöiden tekemisen omakseen.
Sonja päätti jo peruskoulussa, että hän lähtee opiskelemaan alaa niiden asioiden pohjalta mitkä kiinnostivat silloin.
- 15-vuotiaana kriteerini olivat hiukan erilaiset kuin tänä päivänä. Halusin päästä sellaisiin töihin missä olisi töitä, saisin sopivan verran rahaa ja kenties välillä vilkuilla sivusilmällä komeita miehiä. Näiden kriteerien vuoksi päädyin LVI-asentajaksi, kertoo Sonja.
Kiinnostuksista realiteetteihin
Ajan saatossa kolmikon mietteet ovat hiukan muuttuneet siitä, mitä rakennusala pitää sisällään, mutta siitä kaikki ovat yhtä mieltä, että nauttivat työstään, mikään päivä ei ole samanlainen ja melkein joka päivä oppii aina jotain uutta.
- Oivalluksen onni on kyllä tässä työssä kaikista parasta. Se kun lähtee selvittämään poissulkemistekniikalla, jotakin sellaista ongelmaa mikä ei ole aikaisemmin tullut vastaan ja se, että ongelma saadaan nopeasti ratkaistua saa kyllä hymyn kasvoille, kertoo Sonja.
Kohteissa jokainen ongelma on omanlaisensa ja aika harvoin sama ratkaisu toimii kaikissa kohteissa.
- Meillä on LVI-tiimissä Teknisissä Palveluissa alan parhaita osaajia. Jos joskus sattuisi niin, että en jotakin tietäisi pystyn soittamaan työkavereille ja kysyä neuvoa. Sama toimii myös toisinpäin, jatkaa Sonja.
Ennakkoluuloja muiden toimesta?
Johanna, Sonja ja Tanja ovat kokeneet jonkin verran työssään uskottavuusongelmia, kenties siksi että ovat naisia tai kenties siksi että ovat nuoria asentajia.
- En usko, että välillä kokemani aliarviointi liittyisi sukupuoleeni vaan ikääni. Tietysti joillakin voi olla ennakkokäsityksiä naisia kohtaan miesvaltaisella alalla, mutta luulen että ennakkokäsitykset koskevat kaikkia aloja. Aina nuorella asentajalla on ennakkokäsitykset vastassa työmaalla, mutta nämä pitää laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja näyttää että kyllä mä osaan nämä hommat, toteaa koko kolmikko.
- Yksi hauskimmista tapauksista oli keikka josta soitin asiakkaalle, ja tiedustelin heidän putkari tarvetta ja kellonaikoja. Asiakas totesi, että kyllä on tarve, mutta olemme tilanneet paikalle jo putkimiehen. Tässä vaiheessa totesin, että minä olen se putkimies kenet te olette tilanneet. Kenties olisi pitänyt madaltaa äänensävyäni miehekkäämmäksi, naurahtaa Tanja.
Tässäkin tapauksessa loppujen lopuksi asiakas oli enemmänkin positiivisesti yllättynyt naisasentajasta, joka hoiti työn mallikkaasti kehujen saattelemana.
- Rakennusala kaipaa enemmän naisosaajia, mutta tietysti tämäkin työ vaatii hiukan paksunahkaisempaa persoonaa, joka on valmis vastaanottamaan kovasanaistakin palautetta. Mutta aina voi sanoa myös asianmukaisesti takaisin ja pitääkin sanoa. Tytöttely on ihan normi monella muullakin alalla ja varmasti nuoret asentaja pojat kokevat työssään paljon pojittelua, toteaa Johanna kokemuksiensa perusteella.