Uudet innovaatiot, joilla voidaan tehostaa esimerkiksi kansalaisten valvontaa, antavat vahvan aseen yhteiskunnallista valtaa väärinkäyttäville diktaattoreille, sanoo Daron Acemoglu.

Turkkilaisyhdysvaltalainen Daron Acemoglu pohtii syksyllä julkaistavassa teoksessaan “The Narrow Corridor: state societies and fate of liberty” yhteiskunnallisen vapauden vaikutusta muun muassa kansakuntien varallisuuteen ja turvallisuuteen. Hallitukset, joilla on liikaa tai liian vähän valtaa, voivat olla ongelmallisia. Vapauden ”kapealla käytävällä” toimivat vahvat demokratiat pärjäävät parhaiten, kun taas heikot demokratiat ovat riskissä päätyä autoritääriseksi tai anarkistiseksi yhteiskunnaksi. 

— Tarvitsemme vapautta enemmän kuin koskaan, mutta yhteiskuntien vapauteen johtava ”käytävä” on yhä kapeampi ja petollisempi. Vaarana ei ole "vain" poliittisen vapauden menetys, vaan myös yhteiskunnallisen vaurauden katoaminen ja turvallisuuden mureneminen, sillä ne ovat vahvasti riippuvaisia poliittisesta vapaudesta, Acemoglu sanoo. 

Acemoglun mukaan nykyisessä poliittisen epävakauden ympäristössä, jossa jopa länsimainen demokratia on yhteiskuntamallina asetettu kyseenalaiseksi, vapauden merkitys on korostunut. Vapaus on paitsi poliittista myös merkittävä yhteiskuntien varallisuuteen ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Valtioiden tulee säätää lakeja, jotka takaavat ihmisille riittävän vapauden toimia yhteiskunnan hyväksi – esimerkiksi tuottaa uusia talouskasvua vauhdittavia innovaatioita. Jos valtiot kontrolloivat kansalaisiaan liikaa, ihmisten innovaatiopotentiaali vähitellen tyrehtyy.

Pysyvä demokratia on länsimainen myytti

Acemoglu kertoi Finlandia-talolla järjestetyssä EtlaKeyNotes -tapahtumassa ehdoista, joilla vapaat demokratiat voivat vastustaa diktatuurien pyrkimykset nousta valtaan. Olennaista on löytää vallan tasapaino valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Kumpikaan valtiollisen vallankäytön äärilaita – liian autoritäärinen tai kokonaan uupuva – ei ole talouskasvun ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta optimaalinen.

Ilman valtiota kansakunnat sortuvat eri intressiryhmien välisiin riitoihin. Näin on käynyt esimerkiksi Nigerian etniseen vähemmistöön kuuluvalle tiv-kansanryhmälle. Tivien pelko valtiovaltaa, yhteiskunnallista hierarkiaa ja muun muassa kaikkea sitä kohtaan, joka liittyy yksilön statukseen, on johtanut siihen, että tivit ovat yksi Nigerian köyhimmistä ihmisryhmistä. Tivien omaksumat yhteiskunnalliset normit, jotka estävät muun muassa hierarkian syntymistä, estävät samalla myös vaurastumista mahdollistavien investointien tekemisen.

— Nigeriassa sijaitseva tiv-kansanryhmä toimii ilman keskitettyä hallitusta rauhanomaisesti. Äärimmäisessä tapauksessa yhteiskunta, jossa hallitus menettää keinonsa hallita kansalaisiaan, voi johtaa täydelliseen kaaokseen. 

Esimerkkinä Acemoglu näytti valokuvan Irakin ISIS-haltuunoton jälkeen vuonna 2014 tuhoutuneesta Mosul-kaupungista

—  Tämä on klassinen esimerkkitapaus siitä, mitä tapahtuu, kun valtion kyky hallita kansalaisiaan romahtaa ja yhteiskunnassa vallitsee anarkia.

Liian vahva valtio ei ole myöskään hyväksi, sillä se johtaa kansan vapauden rajoituksiin, Acemoglu korostaa. Klassinen esimerkki autoritäärisesti hallitsevasta valtiosta on Kiina.

Vapauden käytävän vastakohta on tie tuhoon

Demokratioiden tulevaisuus digitalisoituvassa maailmassa riippuu pitkälti siitä, miten vallan kahvassa olevat käyttävät uutta teknologiaa. Uudet innovaatiot, joilla voidaan tehostaa esimerkiksi kansalaisten valvontaa, antavat vahvan aseen yhteiskunnallista valtaa väärinkäyttäville diktaattoreille.  

Esimerkiksi Kiinalla on jo käytössään kasvotunnistusteknologiaan perustuvia työkaluja, joilla se valvoo kansalaisiaan. Maassa myös kehitetään eräänlaista sosiaalista tilinpitoa, jossa kansalaisille annetaan pisteitä käytöksen perusteella ja jonka kerryttämää dataa hyödynnetään yhteiskunnan sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseksi. 

Kiina onkin Acemoglun mukaan yksi hyvä esimerkki valtiosta, jossa hallituksella on liikaa valtaa suhteessa kansalaisten harjoittamaan kansanvaltaan.  Vaikka Kiinan talous onkin onnistunut kasvamaan voimakkaasti siirtymällä kohti markkinatalousmallia, maan autoritäärinen hallitsemistapa voi lopulta kostautua.

—  Kiina on esimerkki despoottisesta talouskasvusta. Minun ennusteeni on, että maan innovointipotentiaali tulee kohtaamaan luonteenomaisia rajoituksia – miten maassa voidaan vapaasti innovoida ja kehittää uusia tekniikoita, jotka voivat olla vastoin totalitaarisen hallituksen toiveita?

Acemoglun mukaan vallan tasapainotilassa olevissa valtioissa kansalaisilla on valtaa vaikuttaa siihen, miten teknologiaa hyödynnetään yhteiskunnassa. 

—  Monet ovat huolissaan siitä, miten uudet teknologiat vaikuttavat ihmisten vapauteen. Se, millainen vaikutus teknologialla on ja mitä se merkitsee kansalaisten vapauteen, riippuu tehdyistä vallinnoista. Korvataanko uudella teknologialla ihmistyövoimaa, käytetäänkö sitä esimerkiksi kansalaisten monitorointiin ja liialliseen kontrollointiin? Vallan tasapainotilassa olevissa valtioissa kansalaisilla on ”ääni”, jota ne voivat käyttää vastustaakseen haitallisiksi kokemiaan asioita.

Acemoglun mukaan vallan tasapaino voi järkkyä muutenkin kuin valtion ylivaltaan. Mitä vahvempi demokratia on yhteiskunnassa, sitä todennäköisemmin se pysyy vallan tasapainotilassa. On siltikin harhaanjohtavaa kuvitella, että vapaus olisi mikään pysyvä olotila länsimaisissa yhteiskunnissa.

—  Jos politiikka johtaa jonkin kansanosan tyytymättömyyteen, populismin nousu voi johtaa pahimmillaan tasapainon järkkymiseen. Brexit-kansanäänestyksen aikaansaama poliittinen kriisi Britanniassa on tästä hyvä esimerkki.

Teksti: Nina Garlo-Melkas