Raaka-aineiden markkinat ovat muuttuneet kovasti niistä ajoista, jolloin EU:n komissio laati maanosalle ensimmäisen raaka-ainestrategian. Samaan aikaan eli vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen raaka-aineiden hinnat notkahtivat ensin rajusti, mutta ovat sittemmin toipuneet aivan eri tasoille. Viime vuosina digitalisaatio ja vihreät teknologiat ovat lisänneet yhä erilaisten raaka-aineiden kysyntää.Vuoteen 2008 mennessä taistelu raaka-aineista oli ehtinyt kiihtyä kaikkien aikojen kiihkeimmäksi kilpailuksi, lähestulkoon sodan asteelle.

Vuosina 2002-2008 Kiinan talouden kaksinumeroiset kasvuluvut olivat jopa kolminkertaistaneet eräiden metallien hinnat, komissio huomautti esitellessään strategiaansa tuona vuonna. 2000-luvun alkuvuosina Kiina hyödynsi monopolisemaansa monissa harvinaisissa metalleissa, mikä puolestaan sai Japanin keräämään näiden raaka-aineiden varastoja näiden tarjonnan katkeamisen pelossa. Euroopassa puolestaan uskottiin "raaka-ainediplomatiaan" eli siihen, että Kansainvälisen kauppajärjestö WTO:n ja muiden instanssien kautta kyettiin turvaamaan raaka-aineiden saanti neuvotteluteitse. Finanssikriisi poisti nopeasti kaikkien huolet ja maailmantalous ajautui vuosia kestäneeseen taantumaan. Tämä näkyi myös raaka-aineiden hinnoissa. Mutta nykyään nämä samat huolet ovat palanneet sekä talouden elpymisen että digitalisaation ja harvinaisten metallien kysynnän myötä.

Raaka-aineista voi tulla uusi raakaöljy

Komission alaisen Energy Unionin varajohtaja Maroš Šefčovič sanoo, että raaka-aineiden hintojen nousu on jo tosiasia, ja vieläpä samaan aikaan, kun komission piirissä keskitytään vain väittelemään fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä, Brysselissä toimiva Euractiv kirjoittaa.

- Nykyään EU:n piirissä arvioimme raaka-aineita samalla tavalla kuin energiaa. Toisin sanoen haluamme vähentää jäsenmaiden riippuvuutta sekä ulkomailta tuoduista raaka-aineista että öljystä ja kaasusta. Raaka-aineista ei saa tulla uutta raakaöljyä, hän varoittaa tuontiriippuvuudesta.

Raaka-aineiden ja energian käsikynkän havainnollistamiseksi Šefčovič käyttää mielellään esimerkkinä viherenergiaa eli kolmen megawattin tuuliturbiinia. Hänen mukaansa tällaisen turbiinin valmistamiseen tarvitaan 335 tonnia terästä, 4,7 tonnia kuparia,  1 200 tonnia betonia perustuksiin, kolme tonnia alumiinia sekä kaksi tonnia harvinaisia maametalleja ja sinkkiä.

- Mielestäni tässä esimerkissä kiteytyy koko siirtyminen vihreämpään eli ympäristöystävällisempään energian tuotantoon ja kiertotalouteen. Raaka-aineita tarvitaan siirtymässäkin, ja paljon, hän sanoo.

Samaa sanoo komissio viime tammikuussa julkaisemassaan kiertotalouden raportissa. Komission mukaan kriittisiä raaka-aineita ei voida korvata aurinkopaneeleiden, tuulivoimaloiden, sähköautojen tai energiatehokkaiden valaisinten tuotannossa.Kuluttajille tärkeä telesektori älypuhelimineen kaikkineen on niin ikään erittäin riippuvainen raaka-aineiden hinnoista. Esimerkiksi älypuhelimessa käytetään jopa 50 erilaista metallilajia, joista suurin osa tuotetaan Euroopan ulkopuolelta.

Megatrendit mullistavat raaka-ainebisneksiä

Teollisuuden asiantuntijat huomauttavat siitä, että sähköautojen kaltaiset uudet tuotteet vaativat uusia raaka-aineita. Tällöin näiden hinnan ja saatavuuden merkitys lisääntyy.- Raaka-aineiden saatavuus on olennaista tulevaisuuden tuotteiden rakentamisessa. Nykypäivän älykaupungit, yritysten digitalisaatio tai Euroopan energiatalouden siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin eivät voi toimia ilman luotettavaa raaka-ainehuoltoa, Euroopan mineraalivarantojen edunvalvojan EUMICON:in (European Mineral Resources Confederation) pääsihteeri Roman Stiftner tähdentää.  

- Digitalisaatio tai liikenteen ja teollisuuden pyrkimykset kohti hiilineutraliteettia eivät voi toteutua ilman mutkikkaiden raaka-aineongelmien ratkaisuja. Näissä pulmissa saatavuus, volyymit ja hinnat pelaavat suurta osaa, EUMICON kirjoittaa alkuvuonna ilmestyneessä raaka-aineraportissaan.

Raaka-aineiden megatrendeinä mineraalijärjestö pitää myös kansalaisten varallisuuden kasvua ja maailman väkiluvun nopeaa nousua. Nykyään maailman gdp eli bruttokansantuote on kymmenen kertaa suurempi kuin 50 vuotta sitten ja samassa ajassa maapallon väkiluku on kaksinkertaistunut. Vuosien 2010-30 välillä maailmassa tulee olemaan kolme miljardia uutta keskituloista ihmistä, jotka kaikki haluavat autoja ja älypuhelimia.Samaan aikaan kaupungistuminen, digitalisaatio ja hiilineutraliteetin pyrkimys lisäävän sähkön käyttöä energiatuotannossa.- Sähkön tarve kasvaa samalla kun uusiutuvan energian tuotannossa tarvitaan koko ajan lisää erilaisia raaka-aineita, EUMICON summaa nykytilanteen ja pohtii sitä, onko maailma siirtymässä metallien ja mineraalien uuteen aikakauteen.

Kun kierrätys ei riitä

Totta on, että digivallankumous oli käynnistynyt jo vuosikymmen sitten, jolloin EU:n energistrategia esiteltiin. Sittemmin digitalisaation ympärille on luotu paljon hypetyksen kaltaisia iskusanoja, kuten robotiikka, älykaupungit, teollinen vallankumous 4.0, sähköautot, tekoäly ja niin edelleen.

Tuotantopuolella Euroopan komissio on painottanut energian ja raaka-aineiden tehokasta käyttöä. Vuonna 2011 esitelty kiertotalouden ensimmäinen malli toi puheen aiheeksi tuotannon suljetut silmukat, joiden avulla arvokkaita resursseja pidetään EU-maissa. Mutta kuten EUMICON toteaa, kierrätyksellä on rajansa. Raaka-aineiden kokonaiskysyntä kasvaa, eikä kierrätys kykene millään täyttämään tätä markkinaa, kuten on käynyt esimerkiksi alumiinin tapauksessa.

- Koska kierrätys ei riitä ja koska neitseellisiä raaka-aineita tarvitaan yhä enemmän, pitää Euroopan ottaa uudet keinot käyttöön näiden raaka-aineiden saannin turvaamiseksi, EUMICONin tutkijat kirjoittavat.

EU:n kauppapolitiikka kovan paikan edessä

Samaan syssyyn tutkijat kysyvät sitä, onko Eurooppa - tai edes koko maailma - paremmin varautunut raaka-ainemarkkinoiden haasteisiin kuin kymmenen vuotta sitten. Teknologian puolesta ehkä, mutta kauppapolitiikassa näin ei varmasti ole.

Presidentti Donald Trumpin hallinto on hyökännyt Eurooppaa ja Kiinaa vastaan laajalla rintamalla terästeollisuudesta autokauppaan ja ruoantuontantoon. Yhdysvaltain nouseva protektionismi on nostanut esiin suoranaisia kauppasodan uhkia.

Kiina on omasta puolestaan hämmentänyt raaka-ainekauppaa oikein kunnolla. Maa on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia monien kehittyvien, mutta luonnonvaroiltaan rikkaiden Afrikan maiden kanssa. Kiinalaiset tarjoavat halpaa rahaa ja infrastruktuurihankkeita vastineeksi luonnonvaroista.

Kaikki edellä kuvattu tekee maailmankaupan oloista jopa herkemmin haavoittuvia kuin vielä kymmenen vuotta sitten, eurooppalainen ajatushautomo CEPS (Centre for European Policy Studies) arvelee.- Kiinan kiistely harvinaisista maametalleista ja presidentti Trumpin vuoden 2017 lopussa esittelemät mineraalien suojalait ovat selviä haasteita EU:n kauppapolitiikalle, CEPS:in raportissa sanotaan.

Onko Eurooppa liikkeellä liian myöhään?

Näiden haasteiden edessä Eurooppa on ottanut tiukemman kannan muun muassa Maailman kauppajärjestö WTO:ssa, jossa unioni haastaa Kiinan vientirajoitukset muun muassa grafiitin, koboltin, kuparin, lyijyn ja kromin kaltaisissa raaka-aineissa.Tuoreimmassa unionin tilaa käsitelleessä puheessaan EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitti uutta afro-eurooppalaista allianssia, jossa molemmat osapuolet hyötyisivät taloudellisen integraation syvenemisestä, vähän samaan tapaan kuin Kiina on jo omien kumppaneidensa kanssa tehnyt. 

Kotimarkkinoilla komissio jaksaa painottaa kiertotaloutta ja tuotteiden koko elinkaaren mittaisia suljettuja raaka-aineluuppeja. Kierrätyksen uusia teknologioita ja keksintöjä luvataan tukea. Nämä esitykset ovat varmasti perusteltuja, mutta asiantuntijoiden mielestä ne eivät riitä korjaamaan maailmankaupan ja raaka-ainemarkkinoiden nykyisiä haasteita. Itävaltalaisen konsulttiyhtiö Pantarhei Advisorsin johtava osakas Gilbert Rukschcio sanoo, että Euroopan unionin pitää panna raaka-aineet ja niiden saatavuus koko teollisen strategiansa keskustaan ja kovaan ytimeen.

- Digitalisaatio, energiatalouden siirtymä ja muut maailmantalouden megatrendit pakottavat EU:n puuttumaan näihin ongelmiin, Rukschio huomauttaa.

Markku Pervilä