Luokittelun tarkoitus on erottaa kokoelman kohteet toisistaan kiinnostavien ominaisuuksien erittelyn perusteella. Luokittelumallilla on hierarkkinen luokittelurakenne, joka käsittää kolme tasoa. Jokainen pääluokka liittyy ennalta määri-tettyjen alaluokkien joukkoon, mikä mahdollistaa tarvittaessa kohteen yksityiskohtaisemman luonnehdinnan.

Rakentamisprosessissa on usein tarpeen yksilöidä tila, esimerkiksi alue, huone ja käytävä. Standardin mukaisesti tilaa tarkastellaan kohteena ja sille voidaan määrittää tunnus, jolla siihen viitataan. Tunnusten avulla rakennuksen tilat voidaan tunnistaa kirjainkoodista esimerkik-si pohjapiirustuksesta. Tunnus kertoo "mitä varten tila on suunniteltu". Tilan yksilöivä viitetunnus säilyy samana koko elinkaaren ajan, vaikka tilan käyttö muuttuisi alkuperäisestä.

Pienjännitesähköasennusstandardin osan SFS 6000-5-51 mukaan sähköasennusten dokumentointiin on käytettävä standardien SFS-EN 61082 ja SFS-EN 81346 mukaan laadittuja kaavioita, piirustuksia ja taulukoita.

Standardissa SFS-EN 61439-1 vaaditaan, että jakokeskuksen laitteiden ja/tai komponenttien tunnusmerkintöjen on oltava standardien SFS-EN 81346-1 ja SFS-EN 81346-2 mukaisia ja samanlaisia kuin johdotuskaaviossa.

Luokittelumallit esillä

Standardissa SFS-EN IEC 81346-2 esitetään luokittelumallit, joissa on määritelty kohteille luokat ja niihin liittyvät kirjainkoodit. Luokittelumalleja voidaan soveltaa kohteisiin kaikilla tekniikan ja teollisuuden aloilla. Standardin kirjainkoodit on tarkoitettu ensisijaisesti käytettäväksi viitetunnuksissa ja yleisluontoisten tyyppien yksilöinnissä. Niitä voidaan käyttää myös yleisluontoisena tyyppitunnisteena, kun ilmaistaan komponentin tyyppi esimerkiksi dokumentaatiossa. Standardissa luokittelu on toteutettu käyttäen pääluokkia ja perustuu toimintoon laajassa merkityksessä. Tämä noudattaa standardin ISO 22274 periaatetta luettelevasta ja näkökantaperusteisesta luokittelujärjestelmästä.

Standardin uudessa painoksessa on useita merkittäviä muutoksia edelliseen painokseen verrattuna: Lähestymistapa luokitteluun on muuttunut. Nyt painopisteenä on luokitella kohde sen luontaisen toiminnon mukaan, jonka kohteen suunnittelija tai valmistaja on päättänyt, toisin sanoen riippumatta kohteen mahdollisesta käytöstä. Lisäksi luokat on määritelty noudattaen standardien ISO 22274 ja ISO 704 periaatteita.

Uusi kolmitasoinen luokittelumalli tarjoaa suunnittelijalle lisää joustavuutta. Luokat kuvataan määritelmän avulla, johon viitataan suositeltavalla termillä.

Lisätietoa ja esimerkkejä luokittelumalleista voit lukea osoitteessa www.sesko.fi .