Lähde: ABB

1. Perusteollisuuden ulkoistutahti hiljenee

2000-luvun alussa teollisuudessa ulkoistettiin paljon tukitoimintoja. Ulkoistuksessa edettiin myös kohti tuotantoa siirtämällä esimerkiksi kunnossapitoa alihankkijoille. Alalla alettiin pohtia, mikä on ydinosaamista ja keskityttiin siihen. Tämä saattoi osittain johtua elektroniikkateollisuuden ja ICT-sektorin vaikutuksesta: elektroniikkateollisuuden menestyjät pitivät oman tuotantonsa kevyenä ja alihankintaketjun ja sopimusvalmistajien verkon tiiviinä.

Perusteollisuus eroaa kuitenkin paljon elektroniikkateollisuudesta. Monet teollisuuslaitokset ovat kasvaneet vuosien saatossa ja siellä on erilaista konekantaa. Kahta samanlaista tehdasta ei oikeastaan ole. Siksi osaamista on alettu vetää kunnossapidossa taas sisään. Tuotanto ja kunnossapito halutaan omiin näppeihin. Teollisuus on alkanut panostaa oman osaamisen varmistamiseen. Käytön ja kunnossapidon väli ei saa kasvaa liian suureksi. Teollisuusyrityksille on tärkeää tunnistaa kriittiset prosessit ja resurssit: laitteet ja osaamiset, jotka ovat tulevaisuuden tuottavuuden kannalta tärkeitä. Samalla voi tunnistaa ne osaamisalueet, joissa kannattaa käyttää kumppania, jolla on parempi osaaminen ja läsnäolo.

2. Kustannusjahti jatkuu ja jakaa yrityksiä

Teollisuuden kustannuspaine ei ole uusi trendi. Tämä näkyy jatkuvana kustannusjahtina ja jakaa yrityksiä karkeasti kahteen leiriin. On tilanteita, joissa haetaan säästöjä kilpailutuksilla. Kilpailutuksella pyritään lisäämään läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta eri toimittajien välillä sekä tietenkin painamaan hintoja alemmaksi. Palvelujen toimittajalta ei haeta parannusehdotuksia vaan pelkkiä suoritteita ja alempaa hintaa. Se johtaa herkästi siihen, että yhteydenpito on hyvin lyhytjänteistä, työtä suorittavaa ja perinteisen työvaiheen optimointia puolin ja toisin. Yksinkertainen kustannusjahti on usein paniikkiratkaisu. Jos on kriisi päällä ja oma markkina epävarma, panostaminen tulevaisuuteen koetaan haastavaksi. Ongelmana on, että pitkällä aikavälillä toiminta alkaa rapautua. Uusia innovaatioita kunnossapitoon ja tukitoimintoihin ei löydetä.

Kireälle vedetyt tukipalvelut eivät kykene reagoimaan nopeasti vikatilanteisiin. Toisaalta on yrityksiä, jotka pyrkivät katsomaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Yrityksissä on halua pohtia esimerkiksi kunnossapitoa ja tukipalveluita yhdessä toimittajan kanssa sekä yrittää jatkuvasti löytää kehittämiskohteita. Näin löydetään tapoja laskea kustannuksia, ei vain hintoja. Samalla saadaan parempaa luotettavuutta, kun toimittaja voi investoida laitteisiin ja työvoiman koulutuksiin. Minusta ero näiden kahden lähestymistavan välillä kiteytyy siihen, lähdetäänkö hakemaan laskua hintoihin vai laskua kokonaiskustannuksiin. Maailmantalous ja markkinat ovat nyt tempoilevia. Raaka-aineiden hintavaihteluiden, suorien hankintojen ja asiakkaiden tarpeiden kanssa riittää tekemistä. Näyttää, että maailma ei ole enää muuttumassa ennustettavaksi. Tässä tilanteessa kannattaa minusta pohtia, pistääkö paukut ydintoimintoihin ja ostaa luotettavuutta tukipalveluilta. Käytännön vinkki: Kovassa kustannuspaineessa kannattaa pohtia kokonaiskuvaa ja -kustannuksia. Haasta tukitoimintojen toimittajat etsimään kehityskohteita yhteistyössä.

3. Prosessiteollisuudessa tehdään juuri nyt paljon investointeja

Investointeja tehdään nyt eri teollisuuden aloilla. Muun muassa metalli- ja kaivosteollisuus ovat jatkuvasti nostamassa tuotannon tehokkuutta. Tuotannon sivuvirtoja ja tehtaan sisäisen kierron tehostamista pyritään parantamaan. Tavoitteena on, että tehdas on omavarainen tai yrityksen sisällä eri toimipaikkojen välillä ollaan tehokkaita. Kemian ja metsäteollisuuden aloilla pyritään kehittämään uusia tuotteita. Toki alojen sisällä on suuria trendivaihteluita. Metsäsektorilla sellun tuotantoon tehdyt ja suunnitteilla olevat suurinvestoinnit ovat paljon esillä. Samaan aikaan esimerkiksi painopaperin kulutus on laskussa. Teollisuuden on sopeuduttava tähän. Yleisesti teollisuudessa on nyt tekemisen meininkiä. On hienoa huomata, että meillä on julkisessa keskustelussakin paljon huolta suurteollisuuden toimintaympäristöstä ja kustannuksista. Se on kuitenkin tärkeä tukijalka maamme taloudelle.

4. Ympäristöasioiden merkitys teollisuudessa jatkaa kasvuaan

Teollisuudessa pohditaan nyt laajasti, miten ympäristöriskejä voidaan pienentää ja ympäristökuormitusta vähentää. Parhaimmillaan kustannuksia on mahdollista jopa laskea, kun raaka-aineita käytetään resurssiviisaasti ja tuotannossa syntyviä sivuvirtoja ohjataan uusiin käyttötarkoituksiin kaatopaikkojen sijaan. Ympäristöongelmat ovat teollisuudelle myös suuri imagohaitta. Tärkeää ympäristövaikutuksen leikkaamisessa on jäte- ja sivuvirtojen optimointi. Jätevirtoja pyritään ohjaamaan entistä tehokkaammin lisäämällä syntypaikkalajittelua. Sivuvirroille etsitään uusia käyttöpaikkoja, jotta kaatopaikalle viemistä voidaan välttää.

5. Työtapaturmat halutaan nollaan monissa teollisuusyrityksissä

Turvallisuudelle asetetaan selkeät tavoitteet, joita seurataan jatkuvasti mittareilla. Painopiste on kuitenkin siirtynyt ennaltaehkäisyyn. Jos sattuu tapaturma tai läheltä piti -tilanne, työn turvallinen suorittaminen arvioidaan uudelleen. Enää ei puhuta vain suojauksista vaaran varalle vaan työympäristöstä kokonaisuutena. Pohditaan sitä, onko työympäristö turvallinen? Ollaan valmiita tekemään investointeja, jotta työ voidaan tehdä turvallisesti. Valveutuneisuus näkyy siinä, että kannustetaan tekemään havaintoja myös muiden työstä. Tietoa riskeistä jaetaan asiakkaan ja toimittajan välillä. Teollisuuden kiinnostus menetelmäkehittämiseen on kasvanut. Esimerkiksi ergonomiaan kiinnitetään paljon huomiota. Tehtailla ymmärretään, että huonot työasennot altistavat pitkällä aikavälillä työkyvyttömyydelle.

Lähde: L&T:n Trendiraportti 2016.