iStock

Tehdasympäristössä tilanne on toinen. Jokaisella tehtaalla on joku, joka hoitaa kunnossapitoa eli huoltaa laitteita, enemmän tai vähemmän. Miten voidaan havaita ja osoittaa mahdollinen kunnossapitovelka?

Olen työurani aikana tutustunut aiheeseen muutamaan otteeseen. Olen ollut myös mukana tekemässä kunnossapitovelka-Exceliä, jolla velka olisi mahdollista esittää. Saimme ohjelman toimimaan ja pystyimme esittämään faktoja. Jälkeenpäin asiaa mietittyäni en olekaan enää ihan varma asiasta. Oliko kyseessä kunnossapitovelka vai huolimaton huolto ja korjaus? Tämä on se, johon aina törmätään: mikä on syy ja mikä seuraus.

Keräsimme analyysiä varten mielestämme kaiken relevantin datan ja teimme niistä graafit, jotka osoittivat kunnossapitovelkaa syntyneen. Tietysti riemu oli suuri, kun pystyimme osoittamaan rahan riittämättömyyden. Kunnossapitokustannukset olivat vuosia olleet laskussa, ja jossain vaiheessa alkoivat myös tuotannon menetykset kasvaa. Näiden välinen yhteys näkyi selvästi, kun ne laitettiin samalle aikajanalle. Silti vaati vielä paljon, että kunnossapitovelka voitiin todistaa.

Keräsimme ennakkohuollon ja korjaavan kunnossapidon tunnit kuvaan mukaan. Se todisti, että ennakkohuoltotunnit olivat samalla ajanjaksolla pysyneet samalla tasolla ja ehkä hiukan lisääntyneetkin. Vastaavasti korjaavan kunnossapidon tunnit olivat selkeästi kasvussa. Oliko velka todistettu? Ei ollut, mutta alku oli lupaava.

Seuraavana olivat vuorossa tuotannon menetykset. Mistä se johtui? Yllätys oli suuri, kun huomasimme, että tuotannon pysäyttävien häiriöiden määrä oli selkeästi laskenut. Toisaalta ajonopeuden rajoittaminen oli aiheuttanut menetyksiä enemmän kuin pysähdyksistä johtuvat menetykset. Tämä tieto johdatti meidät kunnossapitovelka-käsitteeseen. Vaikka huollamme ja korjaamme kunnolla, silti korjaavan kunnossapidon määrä kasvaa.

Näiden tietojen perusteella luotiin skenaario muutaman vuoden päähän. Se osoitti, että menetykset kasvavat entisestään nopeuden rajoittamisen vuoksi, eli nopeutta rajoittavat pienet häiriöt lisääntyvät. Käytettävyydessä on siten laskeva trendi. 

Seuraavaksi oli vuorossa tutkia käytettävyyden heikkenemisen syitä. Tämä olikin jo vaikeampaa senaikaisilla menetelmillä. Tänä päivänä saman todistaminen olisi paljon helpompaa parempien työkalujen ansiosta.

Pystyimme osoittamaan, että syntyvät ja syntyneet häiriöt eivät olleet lineaarisesti kasvavia eli huollossa ja kunnossapidossa ei näyttänyt olevan rakenteellista virhettä. Toistuvat häiriöt näyttivät olevan logaritmisesti kasvavia, eli niiden tiheys oli kasvanut jakson loppua kohden. Näiden perusteella päädyimme siihen, että huollot purivat hyvin lineaarisiin, jokapäiväisiin ongelmiin ja vastaavasti logaritmiset ongelmat näyttivät ”kylpyammekäyrän” loppupään käyttäytymiseltä.Koska kyseessä oli vanhahko tehdas laitteineen, pidimme päätelmää oikeanlaisena.

Vielä oli syytä tarkastaa oma pesä: Oliko meidän toiminnassamme tapahtunut jotain, mikä olisi voinut vaikuttaa lopputulokseen? Vaikka kyseisinä vuosina tapahtui paljon, ei muutosten voitu osoittaa vaikuttaneen lopputulokseen. Samoin todettiin myös asiakkaan puolella tapahtuneista muutoksista.

Kun olimme saaneet kaiken datan pakettiin, teimme vielä muutaman tarkastusselvityksen, jotta voisimme selkä suorana esittää tilanteen asiakkaalle. Kunnossapitovelka-Excelin tekemiseen osallistuneiden kesken pidimme muutaman palaverin, ja totesimme, että näytöt ovat kohdallaan ja olemme valmiita esittelemään laskelman ennusteineen asiakkaalle. Vielä varmistaakseni oman selustani kävin vähän salaa asiakkaan vastuullisen henkilön kanssa läpi löydökset, ja kun hän oli kanssani samaa mieltä, olimme valmiit esittelemään tuotoksen useammalle henkilölle.

Yllätys oli suuri, kun esiteltyäni tulokset asiakkaan ja meidän yrityksemme johdolle kummaltakaan osapuolelta ei tullut yhtään poikkipuolista sanaa. Seurasi lyhyt hiljaisuus, ja ainoa kysymys oli, paljonko rahaa tarvitaan skenaarion välttämiseksi. Tunne oli suurenmoinen, kun kukaan ei kyseenalaistanut selvitystä, vaan kaikki ymmärsivät skenaarion perusteella mahdollisen tulevaisuuden. Summat sovittiin ja kättä lyötiin päälle. Se, miten tilanne muuttui, on toisen kertomuksen ja kertojan paikka.

Tieto lisää tarkkuutta

Lopuksi vähän pohdintaa. Mainitsin, että en tänä päivänä ehkä olisi yhtä varma kunnossapitovelasta. Miksi? Kaikki kunnossapitäjät tietävät, että selvitysten luotettavuus on täysin riippuvainen raportoiduista tiedoista. Me uskoimme dataan, jota meillä oli, mutta myöhemmin olen saanut havaita, että kaikkeen dataan ei ehkä olisi voinut luottaa aukottomasti. Kirjaukset eivät olleet välttämättä laitetasolla vaan toimintopaikkatasolla. Kirjaukset kohdistuivat yleensä sekä määrältään että laadultaan epätarkasti.

Kustannukset, katkojen pituudet, nopeuden rajoitusten kestot ja määrät olivat ainoita absoluuttisesti oikeita tietoja. Nämä tiedot tulivat järjestelmistä, joita ei voinut manipuloida. Kaikki muu oli manipuloitavissa. Nykyään, kun järjestelmät pystyvät kirjaamaan ilmoituksen suoraan kunnossapitojärjestelmään, aikaleimat liittävät tehdyt työt toteutuneisiin häiriöihin paremmin ja näin ollen kirjauksetkin paranevat. Tunnen kuitenkin jonkinlaista ylpeyttä, että uskalsin esitellä selvityksen julkisesti, ja olisin valmis tekemään samanlaisen selvityksen uudestaankin, joskin tarkkuus olisi varmasti parempi.

Tekstin on kirjoittanut Pertti Kukkola, Development Manager, Reliability and life cycle management, Stora Enso, Maintenance Finland, Efora

Artikkeli on aiemmin julkaistu Promaint-lehdessä