Käyttövarmuuden parantaminen on kunnossapidon tärkein tehtävä ja suomalaisen teollisuuden kannattavuuden tärkeä tukijalka.

Suomalaisen teollisuuden tuotannon on voitettava kilpailijat häiriöttömyydessä ja laadun tasaisuudessa, koska me olemme takamatkalla monelle kilpailijamaalle työvoimakustannuksissa ja muissa tuotantoyrityksiin kohdistuvissa kuluissa. Samoin suomalaisten vientiyritysten kuljetuskustannukset asiakkaiden sijaintimaihin ovat korkeat. Logistisesti Suomi on saari ja häiriötön tuotanto takaa myös luvatun mukaiset toimitusajat.

Kunnossapidon ammattilaiset voivat vaikuttaa näihin tekijöihin. Tämä koskee omissa rooleissaan niin kunnossapito-organisaatioiden johtoa, asiantuntijoita kuin kaikkia ammattilaisia.

Efora on Stora Enson tytäryhtiö ja näemme benchmarkkeina paitsi Suomen tehtaat myös konsernin toimintaa muun muassa Ruotsissa ja Saksassa. Ne ovat hyviä vertailukohtia, koska niiden kansallinen kustannustaso on melko samaa luokkaa. Siitä vertailusta tiedämme, että suomalaisella kunnossapito-osaamisella on laajaa arvostusta ulkomailla, se on maamme teollisuudelle kilpailuetu. Siksi sen kehittämistä pitää jatkaa.

Yliopistokoulutukseen tarvitaan arjen haasteita

Kunnossapitoalan vaativin koulutus on Suomessa kansainvälisesti korkealla tasolla, mutta ehdottaisin siihen täydennyksiä liiketoiminnan näkökulmasta.

Aalto-yliopiston kunnossapidon professuuri toimii Tuotantotalouden laitoksella. Siellä tehdään hyvää ja kunnianhimoista työtä. Vastaavasti Tampereen teknillisessä korkeakoulussa tarjotaan käyttövarmuuden hienointa opetusta. Teollisuutta kuuntelemalla opintosisältöihin voi lisätä uusinta näkymää käytännön ongelmiin, joita tehtailla kunnossapidossa ratkotaan.

Puhun tästä siksi, että suomalainen puunjalostusteollisuus, kemian teollisuus, metalliteollisuus ja kaivosteollisuus tarvitsevat lisää nälkäisiä nuoria kunnossapidon avaintehtäviin.

Teollisuudessa on huomattavan korkea keski-ikä sekä tehtaan lattialla että asiantuntijoiden ja johdon keskuudessa, se on sanottava ääneen. Kolmikymppisten sukupolvi on liian kapea, jotta voisimme pysyä kunnossapidossa maailman huippuosaajina. Ja sitä nuorempia näkee aivan liian harvoin nimitysuutisissa.

Uudet sukupolvet tulee koulia teollisuuden osaajiksi tarjoamalla riittävästi arkista prosessien ymmärtämistä ja tehostamista. Sieltä niitä uusia kehitysajatuksia syntyy ja käyttövarmuutta parannetaan.

Olen itse koulutukseltani sähkötekniikan diplomi-insinööri ja voin sanoa, että päivä kunnossapitoasentajan mukana opettaa paljon sellaista, mistä yliopistoissa ei puhuta. Kun viimeksi olin tehtaalla tiimin mukana, tuotannon toimivuutta varmistettiin paitsi älylaitteilla, myös fyysisen ja aistinvaraisen havainnoinnin avulla. Etulinjassa on osattava muutakin kuin ohjesäännön mukaiset manööverit. Se on osa ”vanhan” toimialan charmia.

Internet lisää teollisuuden vetovoimaa

Meidän pitää saada opiskelijat asettumaan valmistumisen jälkeen kunnossapidon tehtäviin. Nyt monet huippukoulutuksen saaneet menevät tuotantoon tai esikuntatehtävien pariin.

Mitä unohdamme kertoa? Puuttuuko alan mielikuvasta se, että kunnossapidossa on kysymys tuotannon optimoinnista tuotantolaitoksen koko elinkaaren aikana, ja että se sisältää erilaista ennakoivaa, älykkyyttä vaativaa toimintaa tavoitteena häiriötön tuotanto? Tai että elinkaarensa loppuvaiheessa oleva tuotantolinja voi olla hyvinkin kannattava, kun kunnossapito tehdään pitkäjänteisesti oikein?

Mielikuvaa pystymme muuttamaan, kun osoitamme, miten digitalisaatio uudistaa teollisuutta.

Teollisen internetin sovelluksissa otetaan vasta alkuaskelia, mutta onnistumisista pitää rohkeasti synnyttää keskustelua. Jos kehitystä tehdään aina samoilla aivoilla, pitkät loikat jäävät ottamatta. Huikeimmat ideat tulevat usein ulkopuolisilta, jotka uskaltavat kyseenalaistaa luutuneet totuudet. Olemme tottuneet siihen, että tuotantoprosessia pyörittävät Valmet, Metso, Siemens, Honeywell tai ABB. Tulevaisuudessa vastaavan painoluokan roolissa voi olla Google ja Android-käyttöjärjestelmä.

Merkittävää kehitystyötä tehdään Aalto-yliopiston teollisen internetin kampuksen AIIC:n ympärillä. Sitä käynnistävät yliopiston kumppaneina monet yritykset, joiden tehtävänä on tuoda kampukselle laitteita, joiden ympärille opiskelijat kehittävät digitaalisia palveluita. Efora toimittaa sinne kunnossapidon ”työmaan”.

Kampuksen tavoitteena on yhdistää tutkimus, opetus ja innovaatiot. Yliopistoympäristössä on varmaa, että teollisen internetin pariin tulevat tulevaisuuden kyvyt, ja tämä on varmasti hyvä tapa pitää heistä kiinni. Toivottavasti saamme osan heistä pysyvästi kunnossapidon pariin.

Ruotsin vastaavaa Combient-nimistä hanketta tehdään yritysvetoisesti ja tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka pian tuloksia syntyy Pohjanlahden molemmilla puolilla ja onko niissä eroa.

Olemme Eforassa havainneet, että teollisen internetin viesti kiinnostaa niin teollisuusväkeä, mediaa kuin opiskelijoitakin. Koemme, että alan toimijoilla on tässä iso mutta herkullinen tehtävä – tehdä teollisuus uudella tavalla halutuksi työpaikaksi.

Prosessien kehittäminen koskee jokaista

Prosessien kehittäminen on paljon muutakin kuin tekniikkaa – poikkeamien vähentäminen ulottuu massasta yksilöön, jos viittaus puunjalostukseen sallitaan. Kunnossapitopalvelu sisältää suuren määrän muuttujia ja mitä yhdenmukaisemmin ne toteutetaan, sitä parempaan tehokkuuteen päästään. Tekstin alussa puhuin kustannuskilpailukyvystä, siihenkin yhdenmukaisuus vaikuttaa positiivisesti.

Palvelun yhdenmukaisuus korostuu, kun puhutaan suurista organisaatioista. Säästö – tai hukka – voi olla melkoinen. Lean-ajattelun mukaista prosessien virtaviivaistamista on maailmalla tehty monissa palveluympäristöissä ja tuloksena on palveluiden nopeampi saatavuus, parempi kohdistus, lyhyempi toimitusaika, pienemmät kulut ja korkeampi asiakastyytyväisyys. Lean-opeille on paljon käyttöä teollisuuden palveluissakin. Jokaisesta tuotantolaitoksesta löytyy huollon ja kunnossapidon toimintatapoja, jotka ovat jämähtäneet paikoilleen vuosia sitten. Niitä on aika katsella kriittisesti – mitä kaikkea voimme tehdä nopeammin, täsmällisemmin ja asiakkaan tarpeeseen paremmin vastaten.

Onnistumiset alkavat tavoitteista

Onni ei seuraa siitä, että viemme tämän viimeisimmän kehitysprojektin maaliin tai teemme sen suunnitellun investoinnin tai myyntikoulutuksen. Kilpajuoksu tuotantoprosessien kilpailukyvyn ja käyttövarmuuden parantamiseksi jatkuu.

Kunnossapito-organisaatioiden on asetettava yhtä kunnianhimoisia ja yhtä realistisia tavoitteita kuin kaikkien muidenkin. Valitaan merkitykselliset tunnusluvut ja seurataan tavoitteiden toteutumista. Jos kunnossapito parantaa Suomen teollisuuden käyttövarmuutta joka päivä, viemme koko maata rahtusen eteenpäin siltä osin kuin se on meidän vallassa.

Tätä kaikkea kuuluu mielestäni älykkääseen kunnossapitoon.

Teksti: Ilkka Tykkyläinen