Yleistä on, että työyhteisössä on tarkkoja ja huolellisia ihmisiä, jotka toiminnassaan ottavat kaikki muut huomioon. Mutta löytyy myös vähemmän tarkkoja ja vähemmän huolellisia, jotka eivät pidä esimerkiksi yhteisten työvälineiden varastoa järjestyksessä. Vaihdetun varaosan pakkaus saattaa jäädä myös ajelehtimaan, eli odottamaan, että se mystinen joku korjaa roskat pois.

Yhteinen työväline jää käytön jälkeen pöydälle, vaikka sille on varattu oma säilytyspaikka. Kun tuli tuo puhelu, jossa pomo komensi hoitamaan heti toisen homman. Uutta tekemistä riittää, joten työkalun palauttaminen paikalleen jää muiden hoidettavaksi.

Sama pätee myös työporukan yhdessä käyttämiin autoihin. Niihin tulee hiljakseen naarmu sinne ja lommo tänne, mutta kaikki käyttäjät ovat yksimielisiä, että niiden aiheuttaja on aina se kuuluisa joku.

Oma pelikenttänsä ovat Suomessakin yleiset vuosikymmeniä vanhat tuotantolaitokset. Niihin on tehty vuosien varrella erilaisia muutoksia, joiden dokumentointi on ajan saatossa jäänyt enemmän tai vähemmän rempalleen. Kohteiden ylläpitotoimenpiteet ovat olleet kokeneiden kaverien muistin varassa. Niinpä ei ole yllätys, että vanhoilta laitoksilta löytyy mittauksia, joiden tarkka sijainti ei ole tiedossa. Se tiedetään, mistä putkesta mittausarvo tulee, mutta itse laite ei enää löydy, kun se Eikkakin lähti vuosi sitten eläkkeelle.

Tärkeämmillä tuotantolaitoksilla on varavoimayksikkö. Jos kaikki sujuu hyvin, sitä käytetään ainoastaan kerran vuodessa määräaikaisen toimintatestauksen yhteydessä. Testaus on nimetyn henkilön vastuulla. Jos kyseinen henkilö joutuu pidemmälle sairauslomalla tai vaikkapa avustamaan oman konsernin toisen yksikön investoinnissa, on pakko olla se joku, joka oman toimensa ohella hoitaa myös nimetyn henkilön tehtävät.

Niinpä ei ole ollenkaan ainutkertaista, että varavoimayksikön määräaikaistestaus on jäänyt suorittamatta useampanakin perättäisenä vuotena. Lisäksi huhut kertovat, että huoltopalvelujen tarjoajia on käännytetty pois tehtailta, kun kukaan paikalla ollut ei tiennyt varavoimayksikön sijaintia.

Myös normaaleissa toimisto-olosuhteissa kummittelee se joku. Tyypillinen menettely on, että viimeinen poislähtijä sammuttaa valot ja kahvinkeittimen, jos sellainen ylellisyys on käytettävissä. Mutta mitä tapahtuukaan, jos aamun ensimmäinen tulija löytää tilat valaistuna ja päälle jääneen kahvinkeittimen kannusta pohjaan palanutta tervaa? Syyllistä etsittäessä kaikki vastaavat:

– En ollut viimeinen, kyllä sinne vielä joku jäi!

Onko siis parasta aloittaa jokainen työviikko valitsemalla viikon Joku?

Tarkkailija