Koneellisessa hakkuussa tuottavuusharppaus
Koneellisen hakkuun tuottavuus on kohentunut 1990-luvun alkuun verrattuna huomattavasti. Harvennushakkuilla tuottavuus on kasvanut päätehakkuita enemmän.
Kuva: Rudolf Jakkel/Pexels
Tulokset käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksesta, joka perustuu vuosina 2014–2017 kerättyyn hakkuukonekonedataan. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa korjuuolosuhteita, koneiden ajankäytön rakennetta, hakkuun tuottavuutta ja polttoaineen kulutusta.
Hakkuutähteiden kasaaminen alentaa tuottavuutta
Työskentelytavan mukauttaminen hakkuutähteen talteenottoa varten alensi tehotuntituottavuutta kuusivaltaisilla avohakkuilla noin kymmenellä prosentilla.
- Keskimääräinen tuotantoaikatuottavuus oli harvennuksilla 10,2 kuutiometriä tunnissa ja päätehakkuilla 22,1 kuutiometriä tunnissa. Tuotantoaika sisältää varsinaisen hakkuutyön lisäksi kaikki työmaalla tapahtuvat keskeytykset, tehoaika korkeintaan 30 sekunnin ”mikrotauot”, kertoo Luke lehdistötiedotteessa.
Rungon keskitilavuus oli Pohjois-Suomessa pienempi kuin muilla alueilla, varsinkin päätehakkuilla. Päätehakkuilla rungon keskitilavuus on kasvanut 1990-luvun alkuun verrattuna, jolloin tehtiin edellinen julkinen seurantatutkimus (Kuitto ym. 1994). Harvennuspuu korjataan huomattavasti pienipuustoisemmilta kohteilta kuin 1990-luvulla, jolloin valtaosa harvennushakkuista tehtiin vielä miestyönä. Senaikaisilla keskimääräisillä runkotilavuuksilla (harvennukset 183 kuutiodesimetriä, päätehakkuut 309 kuutiodesimetriä) tuotantoaikatuottavuus on noussut harvennuksilla noin 70:llä ja päätehakkuilla 60 prosentilla.
Suurikokoisten, lähinnä päätehakkuille tarkoitettujen hakkuukoneiden tuottavuus ylitti pienempien koneiden tuottavuuden vasta kun rungon koko ylitti 300 kuutiodesimetrin tason.
– Hakkuun tuottavuudesta ja polttoaineenkulutuksesta saamamme tulokset viittaavat siihen, että hakkuukoneet olivat osittain ylimitoitettuja puuston kokoon nähden. Koneiden ohjaus niille ihanteellisille korjuukohteille vaatii kuitenkin riittävän suuren leimikkovarannon, toteaa erikoistutkija Paula Jylhä Lukesta.
Tutkimus käynnistettiin Metsäntutkimuslaitoksen ja Luken rahoituksella. Työ vietiin päätöksen Luken koordinoimassa FOBIA-projektissa, jonka rahoitus tulee pääosin EU:n Pohjoinen periferia ja Arktinen -ohjelmasta. Projektin tavoitteena on parantaa metsäkoneyrittäjien liiketoimintaosaamista koulutuksen avulla.
