Olennaista on ymmärtää kunnossapidon vaikutus yritysten kassavirtaan.

 Kun kunnossapitoa ostetaan ulkoa, rajapinta asiakkaan ja kunnossapidon välillä on selkeä. Kunnossapito lähettää laskuja omista työsuoritteistaan, jotka maksetaan raportteja vastaan. Laskutus voi myös osin taikka kokonaisuudessaan perustua toiminnan tehokkuutta kuvaaviin mittareihin.

Tapauksessa, jossa toimitaan oman kunnossapidon kanssa, on usein hankalaa saada ulos oma kustannuskilpailukyky suhteessa muihin toimijoihin. Kunnossapidon budjetti voi pitää sisällään kustannuksia, jotka eivät sinne kuulu, esimerkiksi tuotantohyödykkeiden muodossa. Joskus myös osa kunnossapidon kustannuksista on piilotettuna tuotannon kuluihin.

Kunnossapidon kokonaiskustannusten osuus suhteessa tuotannollisten yritysten liikevaihtoon vaihtelee tyypillisesti välillä 2 – 20 prosenttia. Pienimmässä päässä ovat esimerkiksi konepajayritykset ja suurimmassa päässä tyypillisesti kaivannaisteollisuusyritykset.

Joka tapauksessa puhutaan kustannusmielessä yritystasolla merkittävästä tekijästä. Kun mukaan liitetään kunnossapidon vaikutus yritysten tuottavuuteen, olennaista on ymmärtää kunnossapidon vaikutus yritysten kassavirtaan.

Kunnossapidon toteutus vaihtelee toimialoittain ja yhtiöittäin. Vaikka kunnossapidon perusperiaatteet ovat hyvin pitkälle samanlaiset eri toimialoilla, on aina arvioitava oman yrityksen tuotantokoneiston kannalta, mikä määrä tekemistä antaa parhaan lopputuloksen yrityksen kannattavuuden kannalta.

Olennaisia kysymyksiä ovat:

- Onko tieto kunnossapidon vaikutuksesta yrityksen tuottavuuteen tasolla, jolla voidaan vaikuttaa päätösten tekoon?

- Ovatko kunnossapitäjät pystyneet kehittämään omaa toimintaansa ja todentamaan kehityksen päättäjille?

- Kuinka suhteutat ja ohjaat omaa tekemistäsi suhteessa oman alasi parhaisiin yrityksiin?

Kunnossapidon kehittyminen liiketoimintana

Kunnossapito työllistää kokonaisuudessaan Suomessa merkittävän määrän ihmisiä. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa ala kehittyi voimakkaasti, suurin yksittäinen muutos varsinkin teollisuudessa oli ulkoistamisaalto, jonka myötä alan palveluyritykset kehittyivät merkittävästi.

Tällä hetkellä iso muutos on tapahtumassa koneiden ja laitteiden valmistajien aktivoitumisen osalta. Omien laitteiden huollon ja varaosamyynnin lisäksi valmistajat ovat enenevässä määrin tulossa mukaan myös kunnossapidon kokonaistarjontaan.

Alalla on ollut jo pitkään toimijoita kuten Kone ja Wärtsilä, joiden liikevaihdosta merkittävä osa tulee palveluliiketoiminnasta.

Esimerkiksi Kone Oyj:n vuoden 2015 tilinpäätöksessä raportoitu huollon maailmanlaajuinen liikevaihto oli noin 2,7 miljardia euroa ja se edustaa noin 31 prosenttia liikevaihdosta. Vastaavasti palveluliiketoiminta toi Wärtsilä Oyj:lle 40 prosenttia vuoden 2015 kokonaisliikevaihdosta.

Samassa kehityksessä ovat mukana myös esimerkiksi Metso, Outotec ja Valmet. Vaikka kyseiset yritykset toteuttavat varsinaisen tekemisen maailmanlaajuisesti, iso osa toiminnan kehityksestä ja tuesta tapahtuu Suomesta käsin. Kotimarkkinoilla voidaan myös testata uusia konsepteja ja palvelumalleja.

Tämän hetken haaste on selvittää, mistä löydämme osaajat ja konseptien kehittäjät palveluliiketoiminnan (huolto ja kunnossapito) kehittämiseen ja myyntiin kansainvälisille markkinoille. Lisäksi tarvitaan myös tarkempi tieto, kuinka iso toimiala kunnossapito (mukaan lukien palveluiden myynti) todellisuudessa on.

Verkottuminen ja digitalisaatio

Kunnossapidon tekeminen on muuttunut puhtaasta omasta tekemisestä verkottuneisiin toimintamalleihin esimerkiksi ulkoistusten kautta. Kunnossapidon johtajilta odotetaan hyvin laaja-alaista osaamista johtamisen osa-alueilla. Palveluliiketoiminnan ja tuotteiden johtaminen ja kehittäminen on osattava joka tasolla.

Älykkäiden koneiden toimittama tieto ja tietotekniikan analysoimat toimintaohjeet ovat helposti johdettavissa tuotannon valvonnasta vastuullisille henkilöille. On todennäköistä, että ainakin pienemmät kunnossapitotehtävät ja vastuu korjaustoiminnasta siirtyvät tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin tuotannon vastuulle eli toisin sanoen käyttäjäkunnossapidon piiriin.
Älykkäiden koneiden ja langattoman tiedonsiirron hyödyntämisen myötä kunnossapidon osaamisvaateet kasvavat niin suuriksi, että pienillä yrityksillä ei löydy välttämättä tähän resursseja. Toimintaa tukevien järjestelmien rakentaminen ja ylläpito tulevat vaatimaan yksittäiseltä yritykseltä liian paljon.

On odotettavissa, että kaikilla yrityksillä ei ole halua tai resursseja sijoittaa omaan kunnossapidon kehitykseen. Tätäkin kautta on todennäköistä, että kunnossapidon palvelut tullaan nykyistä enemmän hankkimaan oman alansa osaamiseen erikoistuneilta palveluyrityksiltä.

Älykkäät koneet ja laitteet tulevat tiedottamaan kunnostaan sekä korjaus- ja vaihtotarpeestaan tulevaisuudessa niin aikaisessa vaiheessa, että huoltotyön suunnitteluun ja varaosahankintoihin jää riittävästi aikaa. Paikallisten varaosavarastojen tarve todennäköisesti vähenee. Palveluyrityksillä tulee olemaan suuri kiinnostus olla kytkettynä asiakkaan tietoverkkoon, jolloin ne saavat ensikäden tietoa tulevista varaosa- ja huoltotarpeista ja pystyvät näin paremmin ja ennakoiden vastaamaan asiakkaiden kunnossapitotarpeisiin.

Yksi jatkuvasti kehittyvä kohde on suppean erityisalueen palveluiden hankinta ulkopuolelta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat tärkeimpien pyörivien laitteiden vaativat kunnonvalvontamittaukset, tuotantolaitoksen paineilmaverkoston ylläpitopalvelut, höyry- ja lauhdelinjojen laitteiden luotettavan toiminnan varmistaminen sekä eri tyyppiset puhdistus- ja siivouspalvelut.

Kunnossapitoliiketoiminnan koko

Suomen kunnossapitoalan tunnuslukuja selvitettiin viimeksi kattavasti 2000-luvun vaihteessa. Yhdistyksen toiminnassa pitkään mukana olleen Kari Komosen vetämässä hankkeessa kerätyn informaation pohjalta arvioitiin teollisuuden kunnossapitoon käytettävän noin 3,5 miljardia euroa, ja työllistävä vaikutus oli arviolta noin 50 000 miestyövuotta.

Keskustelutuokiossamme yhdistyksen vetotehtävissä olleen Göran Westerholmin ja Kari Komosen kanssa he arvioivat, että kunnossapidon markkinat ovat pienentyneet viime vuosina samassa suhteessa teollisuustuotannon vähenemisen kanssa. Varsinkin metsäteollisuuden kapasiteetin vähennykset ovat vaikuttaneet kunnossapitäjien työllistymiseen. Heidän arvionsa teollisuuden kunnossapidon nykymarkkinoista tällä hetkellä on markkinakoon osalta 3 – 3,5 miljardia euroa välillä ja sen työllistävä vaikutus on noin 40 000 – 45 000 miestyövuotta.

Vuonna 2000 oman työn osuus kunnossapidon kustannuksista arvioitiin olevan 37 prosenttia ja ostettujen palveluiden osuus 35 prosenttia. Arviomme on tällä hetkellä, että ostetut palvelut, oman työn osuus sekä ryhmä: tarvikkeet, varaosat ja varalaitteet ovat kaikki suuruusluokaltaan noin kolmanneksen kunnossapidon kokonaismarkkinoista.

Suomalaisen kunnossapidon kilpailukyky ja tunnusluvut

Vuonna 2008 Promaint ry toteutti selvityksen siitä, minkälaisena tuotannon ja kunnossapidon johto näkee kunnossapidon tulevaisuuden haasteet ja kehittymissuunnat. Tärkeitä esille tulleita asioita olivat silloin seuraavat.
Haasteet tuotantolaitteiston ylläpidon ja käytön optimoinnissa ja kokonaistehokkuuden kehittämisessä

• Tämä edellyttää suunnitelmallista kunnossapidon strategioiden ja toimintamallien hiomista sekä innovaatioihin pyrkivää työtapaa.

Tuotantokoneistot Suomessa vanhenevat, kun investoinnit siirtyvät Suomen ulkopuolelle

• Tällöin normaalin kunnossapidon lisäksi tärkeintä on koneiden ja laitteiden elinkaaren ennustaminen ja korvausinvestointien oikea-aikaisuuden varmistaminen eli toisin sanoen vanhentuneen ja kalliiksi tulevan laitteen tai koneen korvaaminen uudella.
• Samasta syystä vanhenevien koneiden kunnossapito ja korkea käytettävyys saavat aivan erilaisen painoarvon kuin koskaan aiemmin.

Johtamis- ja toimintaprosessien on oltava määriteltyjä

• Riittääkö nykyinen taso?
• Ovatko toimintatapamme riittävän systemaattisia?

Henkilöstön osaaminen ja saatavuus

• Toimiva organisaatio, valtuutus ja hyvä henkilöjohtaminen takaavat sen, että osaava henkilöstö on motivoitunut.

Näkökulmat alan toimijoilta

Ilkka Tykkyläinen, toimitusjohtaja, Efora Oy

Ilkka Tykkyläinen, toimitusjohtaja, Efora Oy

Palveluyritykset ovat tuoneet fokusta kunnossapidon tekemiseen, tosin alkuun kustannukset olivat ensisijaisena kohteena. Seuraavassa vaiheessa keskittyminen tuotannon kokonaistehokkuuteen kasvoi, mutta 2008 taantuma toi jälleen kustannukset ajuriksi. Palveluyritykset eivät kaikilta osin kyenneet reagoimaan tarpeeksi nopeasti markkinamuutokseen, tämä osaltaan hidasti markkinoiden ja alan kehittymistä.

Tällä hetkellä ollaan menossa ammattimaisempaan suuntaan ja on kehitetty uusia palvelumalleja. Myös tuotannossa kunnossapidon merkitys tiedostetaan paremmin ja käyttäjien lisääntynyt osallistuminen kunnossapidon toteutukseen on hyvä kehityssuunta.

Kunnossapitoalan pitäisi pystyä paremmin konkretisoimaan elinkaarikustannusten/investointikustannusten vaikutus yritysten tuottavuuteen ja vuositason kustannuksiin. Palveluyhtiöiden pitäisi myös tätä kautta päästä tekemään pitkäjänteisempää kehitystyötä yhdessä asiakkaan kanssa.

Kokonaisuudessaan palveluyhtiöillä on eväät viedä kunnossapitoalaa eteenpäin: käyttää tehokkaammin resursseja, integroida asiakkaiden suuntaan useampien toimittajien palvelukokonaisuuksia sekä kehittää joustavasti palveluprosesseja ja työkaluja teollisen internetin tarjoamat uudet mahdollisuudet hyödyntäen.

Lassi Santala, kunnossapito- päällikkö, Koskisen Oy

Lassi Santala, kunnossapito- päällikkö, Koskisen Oy

Kunnossapito on hoidettu yrityksessämme itsenäisesti, ulkoistustarjouksia on jossakin välissä kyselty.

Ydinosaaminen ja laitteiden käynnissäpito on pidetty pääsääntöisesti itsellä. Huippuja tasataan urakoinnilla tasaisesti eri osa-alueilla. Seisokeissa toimittajien lukumäärä on tyypillisesti iso, henkilöitä on tyypillisesti 50–60 yrityksestä. Hintapaineet ovat kovat toimittajien suuntaan.
Toimittajien toimituskyky on notkahtanut vuoden 2008 jälkeen, resursseja on ajettu voimakkaasti alas ja tämä on näkynyt hinnoissa. Laadullinen toimituskyky on kärsinyt viime aikoina lähinnä osaamispuutteiden takia.

Investointeja ei olla pystytty tekemään poistojen tahdissa, jolloin kunnossapidon rooli kasvaa edelleen tuotannon varmistamisessa.

Ajat ovat hankaloitumassa, koska kunnossapitoon ei enää saada helposti hyviä tekijöitä. Koulutuksen taso on kärsinyt, eikä kunnossapito kiinnosta henkilöitä erityisesti asentajapuolella. Hydrauliikkakoulutuksen osalta on havaittu selkeitä puutteita.

Kustannusten merkitys kilpailukyvyn säilyttämisessä säilyy. Alueelliset erot palvelutoimittajien toimituskyvyssä ovat kasvamassa. Palvelutoimittajat keskittävät toimintojaan kasvukeskuksiin. Myös tämän takia joudumme vahvistamaan omaa organisaatiotamme.

Kari Ojala, tehtaanjohtaja, SSAB Europe Oy

Kari Ojala, tehtaanjohtaja, SSAB Europe Oy

Kunnossapidon palvelutarjonta keskittyi aiemmin mahdollisimman kustannustehokkaan ratkaisun tarjoamiseen resurssien kannalta. Tämä on nyt historiaa.

Nyt ollaan tarjoamassa ratkaisuja käyttövarmuuden ylläpitämiseen kunnossapidon johtamisen kautta, toissijaisesti arvioidaan, kuinka tekeminen hoidetaan (omilla tai ulkoisilla resursseilla). Olennaista on asiakkaan tarpeen tunnistaminen ja pääoman kokonaiskäyttötehokkuuden optimointi.

Kunnossapitoa ajatellaan nyt osana yrityksen prosesseja, jossa moniosaajat tekevät yhdessä töitä. Myös käyttöhenkilöstö on enenevässä määrin mukana kunnossapidon toteutuksessa ja tukemisessa. Onneksi vanhasta siiloajattelusta on päästy irti.

Taustaesittelyt

Kari Komonen

FT Kari Komonen otti ensimmäiset askeleet kunnossapidon alueella Kone Oy:ssä. Lisäoppia tuli konsulttina työskennellessä. Viimeksi Kari työskenteli VTT:llä johtavana tutkijana fyysisen omaisuuden hallinnan ja kunnossapidon johtamisen alueella painopisteinä muun muassa kunnossapidon empiirinen tutkimus ja prosessikehitys sekä päätöksenteon tukityökalut. Hän toimi myös dosenttina Vaasan yliopistossa ja veti siellä käyttövarmuuden hallinnan intensiivikursseja. Kari perusti EFNMS:n Asset Management -komitean sekä myös omaisuuden hallinnan eurooppalaisen tutkimusverkoston. Kari on ollut mukana kehittämässä lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä kunnossapidon standardeja ja oli myös ISO 5500x:n Suomen peilikomitean puheenjohtaja. Hän on luennoinut omaisuuden hallinnan kehittämistarpeista useissa Euroopan maissa. Vuonna 2015 ISEAM (International Society of Engineering Asset Management) myönsi Kari Komoselle elämäntyöpal-kinnon sekä nimitti hänet yhteisön kunniajäseneksi.

Göran Westerholm

Göran Westerholmin 40-vuotinen työura on pyörinyt kuulalaakerien ja näihin liittyvien asennusten ja kunnossapidon piirissä. Vuonna 1963 Westerholm palkattiin Suomen SKF:lle neuvontainsinööriksi, jossa tehtävässä suomalainen teollisuus tuli hänelle tutuksi. Vuonna 1974 hänet komennettiin SKF:n Venezuelan toimipisteeseen, jossa muun muassa öljy-yhtiöt, alumiini- ja terästehtaat olivat hänen pääasiallisia työkohteitaan. 1977 Westerholm sai siirron Hollantiin, jossa hänen vastuullaan oli SKF:n kunnossapitotuotteiden ja voiteluaineiden maailmanlaajuinen markkinointi. Tässä tehtävässä Westerholm kiersi neljä vuotta lähes kaikissa merkittävimmissä teollisuusmaissa laakereiden kunnossapidon osaamista saarnaamassa. Tämän urakan jälkeen Westerholm sai mielenkiintoisen pestin SKF:n toimitusjohtajana maailman toiselta laidalta Uudesta-Seelannista. Vuonna 1982 hänet kutsuttiin Suomen SKF:n toimitusjohtajaksi, jossa tehtävässä hän oli eläkkeelle siirtymiseen saakka vuoteen 2003 asti. Toimitusjohtajan tehtäviin on läheisesti liittynyt kunnossapitopalvelujen ja -strategioiden kehittäminen.

SKF:n toimitusjohtajana toimiessaan Westerholm oli myös Kunnossapitoyhdistys SCEMMin puheenjohtajana. SCEMMin toiminta fuusioitiin Promaintin kanssa vuonna 2002, jolloin Westerholm valittiin Promaintin hallitukseen. SKF:ltä eläköidyttyään hänet valittiin Promaintin puheenjohtajaksi (presidentiksi), jossa tehtävässä hän myös edusti Suomea kymmenen vuotta Euroopan Kunnossapitoyhdistysten kattojärjestön EFNMS:n hallituksessa.

Göran Westerholm (vas.) ja Kari Komonen kertomassa näkemyksiään kunnossapitoliiketoiminnan muutoksista Jaakko Tennilälle ja Martti Hakoselle.