Kunnossapidon toimintaperiaatteet eivät ole juurikaan muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana, vaikka teknologia on täysin erilaista - Christer Idhammar, Idcon AB

Käyttövarmuus 2017 kehittyy. Perinteinen kunnossapito mielletään kentällä korjaavaksi toiminnaksi. Se on kuitenkin vain yksi osa omaisuuden hoitoa, jonka tähtäin on tuotantoresurssien tuotantokyvyn hallinta. Käytettävät teknologiat ovat myös kehittyneet ja esimerkiksi mittalaitteiden hinnat ovat laskeutuneet. Kumpaakin muutosta käsiteltiin ansioituneiden asiantuntijoiden esityksissä. Päivillä käsiteltiin paljon mielenkiintoisia ja informatiivisia asioita.

Tilaisuun key note -puhujana toimi Christer Idhammar. Idhammar korostaa, etteivät kunnossapidon toimintaperiaatteet ole juurikaan muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana, vaikka teknologia on tyystin erilaista. Perustoiminta on edelleen tarkastaminen, jonka avulla pyritään löytämään ongelmat etukäteen. Tässäkin toiminnassa silmien käyttö (visuaaliset tarkastukset) on tärkein keino.

Kunnossapito-organisaatioissa pääpaino usein asetetaan korjausten nopealle suorittamiselle kuin korjausten vähentämiselle, eli luotettavuuden nostamiselle ja hallitsemiselle. Syynä tähän on epätietoisuus siitä, mikä on kunnossapidon ”tuote”, eli mitä on se oleellinen, mitä huolto-organisaatio toimittaa asiakkaalleen. Onko se ripeää toimintaa, alhaisia kustannuksia vai prosessin toimintavarmuutta?

Toimintatavat muuttuvat, mutta hitaasti. Muutosnopeudessa ihmisten vaikutus on 80 prosenttia. Ongelma on tavallisesti se, että johto ei kykene kommunikoimaan kunnossapidon kielellä eikä kunnossapitäjät puolestaan ymmärrä johdon kieltä. 

Tilaisuudessa keskusteltin muun muassa siitä, miksi monet parannushankkeet tuottavat pettymyksen. Mahdollista ja kestävää parannusta ei tapahdu. 

Idhammarin mukaan epäonnistumisien taustalta löytyy muutamia yhteisiä tekijöitä. Ehkäpä tärkein on yrityksen johdon osaamisen puute. Jos ei tiedetä, mikä on ongelma, johtaminen on hyvin vaikeaa.

Toinen syy on psykologinen. Moni johtaja on arka eikä uskolla uusia vanhaa systeemiä. Joissain organisaatioissa kaikki aika kuluu korjausten tekemiseen. Kehitystyölle ei riitä henkisiä, taloudellisia eikä ajallisia resursseja. Todelliset johtavat pystyvät hahmottamaan parannushankkeen potentiaalin, keinot sen saavuttamiseen ja sitten toteuttavat hankkeen. Saman voi Idhammarin mukaan ilmaista niin, että tavallinen johtaja keskittyy kustannuksiin, kun taas huippujohtaja keskittyy tekijöihin jotka vaikuttavat tuottoihin ja kustannuksiin.

Kolmas tekijä liittyy myös osittain johtamiseen. Epäonnistujat käyttävät valtaosan ajasta (85%) suunnitelmien laatimiseen ja loput kommunikointiin ja täytäntöönpanoon. Onnistujat toimivat päinvastoin. Suunnitteluun kuluu aikaa 5 prosenttia, kommunikointiin 10 prosenttia ja loput täytäntöönpanoon.

Lue lisää aiheesta tulevasta Promaint 5/2017 -lehdestä.

Teksti: Jorma Järviö