– Fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittamaton lisääntyminen heikentää ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. Raportti osoittaa, kuinka valtava kuilu maailman suurimpien kivihiilen, öljyn ja maakaasun tuottajien ja Pariisin ilmastotavoitteiden välillä on. Raportti kuitenkin nostaa esiin myös kansallisten politiikkojen ja kansainvälisen yhteistyön tuomia mahdollisuuksia, sanoo yksi raportin kirjoittajista, Itä-Suomen yliopiston ilmasto-oikeuden ja -politiikan professori Harro van Asselt.

Raportin tekemiseen osallistui yli 50 tutkijaa useista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Raportissa on ensimmäistä kertaa arvioitu ilmastotavoitteiden ja kaavaillun fossiilisten polttoaineiden tuotannon välistä kuilua. Ensi viikolla julkaistava YK:n ympäristöohjelman päästöraportti niin ikään osoittaa, että valtioiden lupaamat päästörajoitukset jäävät ilmastotavoitteista.

Nyt julkaistu raportti osoittaa, että kivihiilen liikatuotanto on suurinta. Valtiot aikovat tuottaa kivihiiltä vuoteen 2030 mennessä 150 prosenttia enemmän verrattuna tasoon, joka hillitsisi ilmaston lämpenemisen 2 asteeseen, ja 280 prosenttia enemmän kuin 1,5 asteen ilmastotavoite mahdollistaisi. Lisäksi valtiot tuottavat öljyä ja maakaasua 40–50 prosenttia enemmän kuin ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 2 asteeseen vuoteen 2040 mennessä mahdollistaisi. Kansallisissa ennusteissa valtioiden aikomuksena on lisätä kivihiilen tuotantoa 17 prosentilla, öljyn tuotantoa 10 prosentilla ja maakaasun tuotantoa 5 prosentilla Pariisin ilmastosopimuksen kansallisiin päästövähennystavoitteisiin verrattuna.

Suomella hyvät mahdollisuudet edistää siirtymää fossiilisista uusiutuviin 

Raportin kirjoittajat esittelevät tuotantokuilun poistamiseksi useita vaihtoehtoja, kuten etsintä- ja louhintalupien rajoittaminen, tukien poistaminen ja tuotantosuunnitelmien mukauttaminen ilmastotavoitteisiin. Tekijät korostavat, että siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energianlähteisiin tulee tehdä oikeudenmukaisesti.

Raportti keskittyy suurimpiin fossiilisten polttoaineiden tuottajiin, mutta nostaa samalla esiin muiden maiden mahdollisuudet nousta johtavaan asemaan ilmastonmuutoksen torjunnassa.

– Pienemmistä maista muun muassa Uusi-Seelanti ja Costa Rica ovat jo ilmoittaneet kieltävänsä uusien öljy- ja maakaasulähteiden etsimisen. Myös Suomi yhdessä muiden eurooppalaisten maiden kanssa voi edistää samankaltaista politiikkaa muissa maissa ja kritisoida maita, joissa edelleen rakennetaan uutta fossiilisisin polttoaineisiin perustuvaa infrastruktuuria. Lisäksi Suomi voi edistää muutosta rahoitusmarkkinoiden kautta ohjaamalla julkisia avustuksia uudistuviin energianlähteisiin perustuvaan tuotantoon, Van Asselt toteaa.

Van Asselt kuuluu Itä-Suomen yliopiston CEEL-verkostoon (Center for Climate Change, Energy and Environmental Law), jossa on mukana ilmastonmuutos-, energia-, luonnonvara- ja ympäristöoikeuden tutkijoita ja asiantuntijoita.

Raportti on tuotettu useiden kansainvälisten tutkimuslaitosten ja YK:n ympäristöohjelma UNEPin yhteistyönä.

Raportti

SEI, IISD, ODI, Climate Analytics, CICERO, and UNEP. (2019). The Production Gap: The discrepancy between countries’ planned fossil fuel production and global production levels consistent with limiting warming to 1.5°C or 2°C.  http://productiongap.org/