Metsäteollisuuden kaavailemat investointihankkeet eivät toteudu tuontipuun avulla, sanoo Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä. Kuva: Marica Rosengård/Metsä Group.

Vuoden vaihteessa esiin noussut Kiinan sellumarkkinan heikkous yhdistettynä Euroopan vaimeaan talouskasvuun on laskenut sellun hintatason myös Euroopassa ja tämä on heijastunut myös pörssilistattujen metsäjättien osakkeiden viimeaikaiseen hintakehitykseen. Esimerkiksi Stora Enson osake on menettänyt lähes viidenneksen arvostaan viimeisen kolmen kuukauden aikana osittain sellun hinnan heikkenemisestä johtuen.

Ilkka Hämälä näkee viimeaikaisen sellun hintakehityksen normaalina korjausliikkeenä markkinoilla, sillä vielä viime vuonna sellun arvo oli huippulukemissaan.

Sellun hintataso on suomalaisten kannalta sikäli kiinnostava, että Metsä Group ilmoitti huhtikuussa suunnitelmastaan investoida noin 1,5 miljardia euroa uuteen biotuotetehtaaseen Kemiin. Toteutuessaan se olisi pohjoisen pallonpuoliskon suurin sellutehdas, joka valmistuessaan työllistäisi suorassa arvoketjussaan noin 2 500 henkilöä.

Lyhyen aikavälin sellun hinnanvaihtelut eivät ole riski uudelle investoinnille, sillä investointeja suunnitellessamme meidän pitää pyrkiä arvioimaan pitkäaikaista trendihintaa.

- Jos tehtaamme elinkaari on 30-40 vuotta ja investoinnin takaisinmaksuajat pyörivät siinä plus miinus 15 vuotta, niin meidän pitää arvioida niin hyvin kuin pystymme, mikä sellun hinnan pitkäaikainen trendi on. Mutta toki lyhyen aikavälin hintataso luo edellytyksiä sille, että meillä on riittävästi kassavirtaa toteuttaa suunniteltu investointi.

Sellun hinta lähti rajuun nousuun monestakin eri syystä vuonna 2017 sen jälkeen, kun Metsä Group käynnisti uuden biotuotetehtaan Äänekoskella. Keskeisimpänä tekijänä oli Hämälän mukaan Kiinan päätös rajoittaa keräyskuidun tuontia maahan. Nousu jatkui vuoden 2018 viimeiseen neljännekseen asti, jonka jälkeen Kiinan markkinoilla kysyntä rupesi ”rajoittumaan”, kun isoiksi kasvaneita selluvarastoja alettiin purkaa. Samaan aikaan USA:n ja Kiinan väliset kauppasotahuolet näkyivät kiinalaisten käyttäytymisessä.

- Jos nyt katsotaan tämän hetken havusellun hintaa Euroopassa, niin me ollaan noin tuhannen dollarin hintatasossa. Sehän on historiallisesti katsottuna hyvä hintataso. Missä vaiheessa hinta lähtee jälleen nousuun, ja kuinka pitkään lasku jatkuu, jää nähtäväksi. Mutta meidän arvio on, että pitkäjänteinen kysynnän ja tarjonnan tasapainottuminen on ihan tervettä kehitystä.

Biotuotetehtaan ydinalue. Metsä Goup / Sami Karppinen

Riittääkö pohjoisessa puuta?

Suomen pinta-alasta on Luonnonvarakeskus Luken mukaan metsätalousmaata lähes 80 prosenttia. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n laskelmien mukaan maassa on 22,1 miljoonaa hehtaaria metsää eli neljä hehtaaria jokaista suomalaista kohti.

Vaikka Suomi on Euroopan metsäisin maa, niin metsien käyttöön kohdistuu meilläkin ristikkäisiä paineita, kun metsäteollisuuden tuotteille on paljon kysyntää, mutta samalla metsien hiilinieluja pitäisi pystyä kasvattamaan osana ilmastonmuutoksen hillintää.

Huoli puuvarojen riittävyydestä on vahvistunut useiden kotimaisten hankesuunnitelmien myötä.

Metsä Groupin Kemin biotuotetehtaan lisäksi pohjoiseen on suunnitteilla Boreal Biorefin tehdashanke, jonka vuotuinen puuntarve olisi lähes kolme miljoonaa kuutiometriä. Metsä Groupin Kemin tehtaan myötä kuitupuun käyttö lisääntyisi edelleen noin 4,5 miljoonalla kuutiometrillä.

Hämälän mukaan metsätalous ja luontoarvot on hyvin sovitettavissa yhteen. Puuntuotantoa hehtaaria kohden voidaan lisätä ja samalla turvata luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi lisäämällä lahopuun määrää talousmetsissä.

- Myös turvemaiden metsien käsittelyssä ja niiden hiilensidonnan parantamisessa on yhtiölläkin edelleen parannettavaa, Hämälä myöntää.

Vaikka kilpaileviakin hankkeita on suunnitteilla, Hämälä ei usko Suomeen syntyvän tulevaisuudessa pulaa puusta. Suomalaisissa metsissä on juuri nyt suurin puumäärä ja hiilivarasto koko metsien inventoinnin historiassa. Puun määrä ja metsien hiilivarasto myös jatkuvasti kasvavat, sillä kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti vuotuiset hakkuumäärät jäävät alle vuotuisen kasvun määrän, hän muistuttaa.

Hämälä ei  näe vaihtoehtona puun tuonnin merkittävää lisäystä puuraaka-aineen saannin turvaamiseksi jatkossa.

- Kun Suomeen suunnitellaan investointeja, niin niiden pitää perustua pääosin suomalaiseen raaka-ainehuoltoon. Ei ole pitkäjänteisesti kilpailukykyistä suunnitella suurta tuontipuun käytön lisäystä, eikä Itämeren alueella edes ole sellaisia lähteitä, joihin voisi yhtäkkiä sellaisia kasvuodotuksia laittaa.

Hämälä muistuttaa, että Suomessa puusto kasvaa vuosi vuodelta enemmän ja meillä on myös ”jonkin verran” hyödyntämätöntä hakkuupotentiaalia metsissämme, liittyen pääasiassa tukkipuuhun.

- Jos kuitupuun käyttöä lisätään, niin pitää lisätä myös tukin käyttöä. Pelkkää kuitupuuta emme voi miljoonia kuutiometrejä hankkia, vaan eri puutavaralajit pitää olla tasapainossa. Siksi me investoidaan sekä sahauskapasiteettiin että selluun.

- Suomeen kyllä mahtuu uusia hankkeita ja teollisuutta pitää uudistaa. Juuri nyt meillä on lähes 20 miljoonan kuutiometrin puun lisäkäyttötarve suunnittelupöydällä. Toki, jos kaikki Suomeen suunnitteilla olevat tuotantolaitokset yhtäkkiä rakennettaisiin, niin eihän kaikkea sitä puuraaka-ainetta silloin Suomesta löytyisi. Mutta eihän ne hankkeet koskaan lähde yhtaikaa käyntiin – joku ei lähde ollenkaan, joku nopeammin, joku hitaammin, Hämälä arvioi.

Teksti: Nina Garlo-Melkas