KESTÄVYYS JA laatu ovat olennaisia jokaiselle kantavalle teräsrakenteelle. Näitä rakenteita löytyy kaikkialta rakennetusta ympäristöstä aina taloista, torneihin ja siltoihin asti.

Eurooppalaisen tuotehyväksynnän osoittava CE-merkintä kantavina rakenteina käytettäville teräs- ja alumiinikokoonpanoille sekä tuotejärjestelmille tulee Suomessa pakolliseksi 1.7.2014 alkaen. Siirtyminen yleiseurooppalaiseen käytäntöön, joka määrittelee rakentamisen vaatimukset aina teräsrakennekokoonpanojen suunnittelusta ja valmistuksesta näiden kokoonpanojen tarkastukseen, on ollut pitkä matka.

Takana pitkä työ, edessä kestävät rakenteet

EN 1090 -standardien laatiminen käynnistyi jo 1988. Ensimmäiset standardit julkaistiin esistandardeina 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Näistä Suomessa hyödynnettiin erityisesti standardin ENV 1090-1 sisältämää laajaa toleranssitapausten kokoelmaa. Metallirakenteiden toteutuksen teknisten vaatimusten yhdenmukaistamisen vaikeutta kuvaa hyvin se, että ensimmäisessä vaiheessa laadittujen vapaaehtoisten esistandardien ENV 1090 käyttöaikaa jatkettiin kertaalleen viidellä vuodella.

Kaiken tarkoituksena on ollut helpottaa ja yhtenäistää rakennusteollisuuden käytäntöjä sekä ennen kaikkea varmentaa rakenteiden ja liitosten laatua sekä kestävyyttä kaikkialla Euroopassa. Standardin avulla määritellään yksiselitteisesti ne vaatimukset, joita teräsrakenteiden ja valmistajilta edellytetään. Pitkä prosessi tulee tiensä päähän pian, kun siirtymäaika rakenteiden ja tuotteiden valmistajille päättyy 1.7.2014. Kiire on näkynyt sertifiointiyrityksissä vuoden alusta alkaen. Tuotesertifioinnin tuotepäällikkö Unto Kalamies Inspectasta kertoo, että vasta pieni osa yrityksistä on sertifioitu.

– Lähestyvän takarajan paine näkyy kyllä kentällä. Tarjouskyselyitä tulee päivittäin.

Uuden standardin sovellusalat

Standardisarja EN 1090 käsittää kolme osaa. EN 1090-1 koskee kantavien teräs- ja alumiinirakenteiden CE-merkintää ja on ns. harmonisoitu tuotestandardi. EN 1090-2 sisältää teräsrakenteiden toteutusta koskevat tekniset vaatimukset ja EN 1090-3 alumiinirakenteiden toteuttamista koskevat tekniset vaatimukset sisältäen siten myös hitsausvaatimukset.

– EN 1090-1 ja EN 1090-2 ovat yleisstandardeja, jotka on tarkoitettu käytettäviksi rakenteellisille teräskokoonpanoille silloin, kun ei ole olemassa kyseiseen käyttökohteeseen tarkoitettua erityisstandardia. Ne on tarkoitettu EN 1993 -standardin mukaan suunniteltujen teräskokoonpanojen ja EN 1994 -standardin mukaan suunniteltujen teräs-betoni liittorakenteiden teräsosien toteuttamiseen. EN 1993 käsittelee teräsrakenteiden suunnittelua talonrakentamiseen, siltoihin, torneihin, mastoihin ja savupiippuihin, paineettomiin säiliöihin, siiloihin ja putkilinjoihin, paaluihin ja nosturiratoihin, selventää Kalamies.

Tarkoituksena on ollut helpottaa ja yhtenäistää rakennusteollisuuden käytäntöjä sekä ennen kaikkea varmentaa rakenteiden ja liitosten laatua sekä kestävyyttä kaikkialla Euroopassa.

– EN 1090 -standardit eivät koske esimerkiksi off-shore -rakenteita eivätkä alaslasketuissa katoissa ja rautatiejärjestelmien kiskoissa tai ratapölkyissä käytettäviä kokonpanoja. Teräskokoonpanoja käytetään paljon myös muiden direktiivien piiriin kuuluvissa käyttökohteissa. Tällöin joudutaan pohtimaan, minkä direktiivin mukaan kokonpanot CE-merkitään, Kalamies tarkentaa vielä.

– Laadunvarmistuksen kannalta merkittävä muutos edelliseen on riippumattoman valvonnan lisääntyminen sellaisten teräskokoonpanojen valmistuksessa, joita käytetään kantavissa rungoissa ja jäykistävissä rakenteissa, kertoo Inspec tan aluejohtaja Jukka Virtanen.

Lisäksi erityisesti hitsausohjeiden hyväksyntään ja hitsauskoordinoijan pätevyyteen liittyvät vaatimukset ovat tiukentuneet, sillä hitsaajilla ja hitsausoperaattoreilla tulee olla todettu asianmukainen pätevyys. Materiaalien tulee myös olla jäljitettävissä sekä mm. hitsauksen laadunhallinnan olla toteutusluokan vaatimusten mukainen ja perustua standardin soveltuvaan osaan.

Asiantuntijuudelle ja koulutukselle on tarvetta

EN 1090 -standardit sisältävät laajan joukon viitestandardeja, joiden tunteminen ja tulkinta ovat selkeästi keskeisessä osassa uusien vaatimusten mukaiseen toimintaan siirryttäessä. Standardiviidakossa seikkailtaessa asiantuntija-apu on tarpeen. Tukea ja koulutusta standardin soveltamisessa niin teräsrakenteiden ylläpidossa kuin uudisrakentamisessa on ollut tarjolla jo pitkään.

Inspecta on esimerkiksi järjestänyt asiakkailleen avoimia ja yrityskohtaisia koulutuksia standardimuutoksista ja niiden vaikutuksista jo useamman vuoden ajan. Kalamies kertoo puhuneensa uusista vaatimuksista syksystä 2010 lähtien.

– Olen kertonut uusista vaatimuksista kymmenissä tilaisuuksissa viimeisten vuosien aikana. Mikäli koulutuksille on syksyllä 2014 vielä kysyntää, esimerkiksi uusien yritysten joukossa, voitaneen niitä vielä silloinkin järjestää.

Kantavien metallirakenteiden standardienmukaisen CE-merkinnän edellytyksenä esimerkiksi on, että rakenteiden valmistaja osoittaa valmistamiensa rakenteiden vaatimustenmukaisuuden alkutestauksella. Lisäksi valmistajalla tulee olla laadunvalvontajärjestelmä, jota noudattamalla varmistetaan, että valmistettavat rakenteet ovat jatkuvasti vaatimustenmukaisia. Laadunvalvontajärjestelmän tulee siis olla ilmoitetun laitoksen hyväksymä ja lisäksi ilmoitetun laitoksen jatkuvassa valvonnassa. Ilmoitettu laitos on tässä yhteydessä yleiseurooppalaisten pelisääntöjen mukaisesti pätevyytensä osoittanut sertifiointielin, jolla on yksilöivä numerotunnus.

CE-merkintä on heinäkuun 2014 jälkeen ainoa virallisesti hyväksytty tapa osoittaa kantavien metallirakenteiden vaatimustenmukaisuus Suomessa ja suuressa osassa Eurooppaa. Viranomaisten lisäksi CE-merkintää vaativat myös rakenteita ja tuotteita käyttävät asiakkaat. Heinäkuun alun jälkeen markkinoille toimitetut rakenteet ja tuotteet, joista merkintä puuttuu, ovat siten laittomia.

– Yritys, joka jättää sertifiointihakemuksensa viimetinkaan, ottaa suuren liiketoiminnallisen riskin, Kalamies toteaa.

Teksti Karin Metsäpelto, Tiedottaja, Inspecta, karin.metsapelto@inspecta.com  / Kuvat Inspecta