Kustannus- ja energiatehokkuus ovat usein rakennusten peruskorjaushankkeissa keskenään ristiriitaisia tavoitteita, joista molemmat haluttaisiin saavuttaa. Olemassa olevaa rakennuskantaa pitäisi korjata hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja sisäilmasto-olosuhteiden parantaminen huomioiden – ja kustannustehokkaasti tietenkin. Tämä on ollut haastava tehtävä.

Tuoreen väitöstyön tulokset osoittavat, että nykyisiä peruskorjauksia koskevia energiatehokkuuden parantamisen minimivaatimustasoja voitaisiin tiukentaa 10–30 % rakennustyypistä riippuen. Tulevat uudisrakennusten lähes nollaenergiavaatimustasot voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti myös peruskorjaushankkeissa.

Niemelän väitöstutkimuksessa määritettiin kustannustehokkaat peruskorjauskonseptit tyypillisille suomalaisille rakennustyypeille. Mukana olivat niin 1960- ja 1970-luvun asuinkerrostalot, 1960- ja 1970-luvun opetusrakennukset kuin 1980-luvun toimistorakennukset. Konseptit huomioivat mm. hankkeen taloudellisen kannattavuuden, energiatehokkuuden parantamisen sekä sisäympäristöolosuhteiden parantamisen. Myös käyttäjä-, toiminnallisuus-, toteutettavuus- ja laatunäkökulmat ovat mukana. 

- Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää näiden rakennustyyppien peruskorjausten suunnittelussa ja toteutuksessa. Peruskorjauskonsepteilla rakennusten käyttökustannuksia saadaan pienennettyä järkevällä takaisinmaksuajalla ja mahdollisimman hyvällä sijoitetun pääoman tuotolla, Niemelä tarkentaa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Aalto yliopiston kehittämää MOBO-työkalua, joka mahdollistaa jopa miljoonien rakennuskohteeseen soveltuvien ratkaisujen vertailun samanaikaisesti.