Laitekannan hallinta näkökulmia fleetin hallintaan ja arvontuottoon asiakkaalle
Tässä artikkelissa käsittelemme laajaan asennettuun laitekantaan (fleet) perustuvien palveluiden ja asiakkaan käyttöomaisuuden hallinnan prosesseja. Korostamme tässä yhteydessä erityisesti asiakkaalle muodostuvaa arvoa. Tämän artikkelin tavoitteena on lisätä ymmärrystä asiakkaan ja toimittajan prosessien yhteensovittamisen tarpeista.
Tuoreen brittitutkimuksen [1] mukaan tehokkailla käyttöomaisuuden hallinnan menetelmillä tuotantojärjestelmän elinkaaren kustannuksia voidaan laskea jopa 30 %. Tämä edellyttää kunnossapidon optimoinnin ja oikein ajoitettujen korvausja modernisointi-investointien lisäksi päätösten vaikuttavuuden systemaattista arviointia kustannusten, riskien ja järjestelmän suorituskyvyn näkökulmasta katsottuna.
Pääomaintensiivisillä toimialoilla tärkeä kustannustehokkuuden tekijä on järjestelmän käyttövarmuus. Siten keskeisiä verkoston toimijoita ovat myös koneiden ja laitteiden valmistajat, järjestelmätoimittajat ja elinkaaripalveluita tarjoavat yritykset. Palveluliiketoimintaa ohjaavat asiakkaan kokeman palvelun laatu, joka määritellään sovittujen mittarien avulla sekä pyrkimys liiketaloudelliseen kannattavuuteen. Tuotantolaitteisiin liittyvät palvelut ovat osa asiakasyrityksen arvoketjua, jolloin kaikkien toimijoiden yhteisenä tavoitteena on edistää palvelukohteen häiriötöntä toimintaa. Palveluliiketoiminnan optimoinnin näkökulma voidaan siis valita joko palveluyrityksen kustannus-hyötytarkastelun pohjalta tai palvelun arvoketjun yhteisen tavoitteen kannalta kunkin tahon kontribuutioon suhteuttaen.
Kilpailukykyisen palveluliiketoiminnan kehittämisen edellytyksenä on, että palveluntuottaja pystyy tunnistamaan ja hyödyntämään menestystekijänsä globaalisti. Hän kykenee myös rakentamaan luottamuksellisen ja kehittyvän yhteistyösuhteen asiakkaan kanssa sekä onnistuu hyödyntämään laajan asennuskannan hyödyt elinkaari- tietoon perustuvien palveluiden suunnittelussa. Tämän artikkelin tavoitteena on lisätä ymmärrystä asiakkaan ja toimittajan prosessien yhteensovittamisen tarpeista. Keskitymme laajaan asennettuun laitekantaan perustuvien palveluiden ja asiakkaan käyttöomaisuuden hallinnan prosesseihin. Korostamme tässä yhteydessä erityisesti asiakkaalle muodostuvaa arvoa.
Kuva 1. Laitoksen tavoitehierarkian periaate ja kunnossapidon tavoitteiden integrointi [2].
Kuva 2. Käyttövarmuuden osatekijät.
Kuva 3. Käyttöomaisuuden hallinta alkaa jo tuotekehitysvaiheesta (vertaa [5]).
Tavoitteiden asettaminen
Tuotantolaitoksen toimintaa ohjaavat yrityksen tavoitteet, jotka liittyvät kannattavuuteen, turvallisuuteen, tuotantoon sekä osaamisen ja käyttöiän hallintaan. Liiketoiminnallisista perustavoitteista määritellään laitostason tavoitteet ja mittarit, joita ovat esimerkiksi OEE, käyttöaste, laitoksen jäljellä oleva tekninen ja taloudellinen käyttöikä, vuotuinen kunnossapitokustannus.
Niiden täyttyminen pyritään osaltaan varmistamaan määrittelemällä kunnossapidolle tavoitteet ja mittarit (esim. kunnossapidon kohteiden priorisoinnille, kunnossapidon ennakoitavuudelle, käytettävyydelle, ehkäisevän kunnossapidon työtuntien osuudelle). Näin kunnossapidon tavoitteet määritellään integroidusti lähtien laitoksen strategisista tavoitteista ja yrityksen perustavoitteista. Kuva 1 esittää tavoitteiden ”valuttamista” ylhäältä alas määrittäen samalla mittareita ja tavoitearvoja.
Organisaation johdon ja operatiivisen tason tavoitteet ovat usein vain ”huippuvuosina” saavutettuja ideaalitavoitteita. Keskeistä tavoiteohjatulle kunnossapidolle [2] onkin jalostaa suoritusarvoista palautetietoa, jotta organisaation eri tasoilla voidaan tehdä päätöksiä mahdollisesti tarvittavista kehitystoimista. Myös yrityksen liiketoimintatilanteen muutos voi edellyttää muutoksia kunnossapito- ohjelmaan, resursseihin ja tehtävien ajoitukseen.
Käyttövarmuuden tekijät
Käyttövarmuuden osatekijät ovat toimintavarmuus, kunnossapidettävyys ja kunnossapitovarmuus (kuva 2). Käytettävyys voidaan yleisesti ilmaista käyntiajan sekä käyntiajan ja seisokkiajan summan suhteena. Kehitettäessä kohteen käyttövarmuutta tulee vaikuttaa vähintään yhteen käyttövarmuuden osatekijöistä. Kun kehitetään toimintavarmuutta, parannetaan kohteen kykyä pysyä käynnissä pidempään. Kun kehitetään kunnossapidettävyyttä ja kunnossapitovarmuutta, lyhennetään aikaa, jona kohde on vian ilmetessä seisokissa.
Valmistajan tulee ymmärtää käyttäjän liiketoiminnan asettamat vaatimukset pystyäkseen optimoimaan tuotteensa toimintavarmuuden ja kunnossapidettävyyden kustannustehokkaalla tavalla. Palveluntarjoajan roolissa toimivan on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota kykyyn tuottaa ja ylläpitää tarjottuja palveluita.
Asennetun laitekannan elinkaaripalveluista
Kestävän kehityksen trendi suosii tuotteiden pitkäikäisyyttä ja yleistä resurssien käytön tehokkuutta. Trendi korostaa tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren hallintaa mukaan lukien käytöstä poisto ja mahdolliset myöhemmät elinkaaret (Kuva 3). Laitekannasta kertyvä elinkaaritieto mahdollistaa myös kokemustietoon perustuvan päätöksenteon liittyen esim. kunnossapitotarpeen muuttumiseen, laitteiden uusimiseen, modifiointiin, teknologiavalintoihin, ympäristövaikutusten minimointiin ja turvallisuuden kehittämiseen sekä näihin liittyvien palvelujen tarjoamisen.
Käyttövarmuuden arvo asiakkaalle
Tuotantolaitteet liittyvät yleensä osaksi tuotantoprosessia tai toimintoketjua, jonka jokainen komponentti osaltaan vaikuttaa toiminnan häiriöttömyyteen. Yksittäisen laitteen vaikutus tuotantojärjestelmän toimintaan voi olla kohteen kriittisyydestä riippuen hyvin erilainen. Kunnossapitokohteen kriittisyys voidaan arvioida useilla tavoilla, joista esimerkkinä kuva 4. Kohteena olevan työkoneen asennuskannasta on käyttävissä runsaasti tietoja, jolloin eri komponenttien vikatapahtumia voidaan tilastollisesti tarkastella. Käyttäjille muodostuvien kustannusten osalta tapahtumatietoa ei ole, joten taloudellinen merkittävyys on arvioitu asiantuntija-arvioiden avulla.
Käyttäjän näkökulmasta kohteen tai vikamuodon kriittisyys voi muodostua joko yksittäisen vian aiheuttamista korkeista kustannuksista tai siten, että yksittäisen vian aiheuttama kustannus on pieni, mutta vikatapahtumia paljon. Olennaista myös on se, aiheuttaako vikatapahtuma tuotannon tai sen osan seisokin vai ei. Palveluntarjoajan on siten ymmärrettävä tuotteen vaikutus asiakkaan prosessin toimintaan ja kustannustehokkuuteen. Arvo voi syntyä siitä, että laite on toimintavarma, tai siitä että se voidaan palauttaa toimintakuntoon nopeasti. Merkittävä osa palvelukykyä on myös se, että palveluntarjoaja tuntee asiakkaan toimintaprosessit ja pystyy hyödyntämään asiakkaan prosessin luontaisia seisokkeja korkean käytettävyyden saavuttamiseen.
Johtopäätöksiä ja pohdintaa
Käyttöomaisuuden hallinnan standardiluonnos [3] korostaa kestävän kehityksen mukaista arvontuottoa, elinkaariajattelua ja verkostonäkökulmaa sekä kustannusten ja riskien tasapainottamista hyötyjen ja suorituskykytavoitteiden kanssa. Käyttöomaisuuden hallinta liittyykin läheisesti strategiseen ja operatiiviseen päätöksentekoon.
Tuotantojärjestelmien käyttöomaisuuden hallinnassa palveluntarjoajilla on usein keskeinen rooli. Esimerkiksi tavoiteohjatun kunnossapidon mallissa laitoksen kunnossapidon tavoitteiden saavuttaminen riippuu suoraan kunnossapitoa toteuttavan organisaation kyvystä tuottaa ja ylläpitää vaadittu kunnossapidon taso. Malli tarjoaa myös palautetiedon kautta aidon keskusteluyhteyden ja palvelun laatua kuvaavan mittariston toimijoiden välillä. Toimijoille kertyvä elinkaaritieto mahdollistaa myös kokemustietoon perustuvan päätöksenteon liittyen kunnossapitotarpeen muuttumiseen, laitteiden uusimiseen, modifiointiin ja teknologiavalintoihin [6].
Erityisesti käyttöomaisuuden hallintaan liittyviä palveluita tarjoaville kone- ja laitevalmistajille kertyy merkittävä tietovaranto asennuskannan laajentuessa. Yhdistämällä näin kertynyt vikatieto asiakkaan kokemaan haittaan ymmärretään tuotteen vaikutus asiakkaan prosessiin ja kustannustehokkuuteen sekä samalla palvelun arvo asiakkaalle.
Kuva 4. Esimerkki osajärjestelmien kriittisyyden arvioinnista vikatietoon ja kustannusarvioihin perustuen [4].
Koska palveluntarjoaja pyrkii myös taloudellisesti kannattavaan liiketoimintaan, auttaa asiakasarvon ymmärtäminen sekä tarjoaman että tuotteen kehittämisessä asiakaslähtöiseen suuntaan. Palvelua mittaavat tunnusluvut pitäisikin määritellä niin, että hyöty on molemminpuolinen.
Kunnossapito ei suinkaan ole ainoa käyttöomaisuuden hallinnan palvelu. Mahdollisuudet ovat huomattavasti laajempia käsittäen esimerkiksi laitteiden uusimiset, laitemodifioinnit ja teknologiavalinnat sekä mm. ympäristövaikutusten minimoinnin ja turvallisuuden kehittämisen. Jatkuvasti voimistunut kestävän kehityksen trendi suosii tuotteiden pitkäikäisyyttä ja yleistä resurssien käytön tehokkuutta, missä pyrkimyksessä laaja asennettu laitekanta antaa erinomaisia benchmarkkauksen mahdollisuuksia.
»»Viitteet ›› [1] Woodhouse, J. 2013. Managing ageing assets and optimal replacement timing. Key Note. WCEAM 2013 conference, Hong Kong. 30 Oct – 1 Nov. 2013. ›› [2] Rosqvist, T., Reunanen, M. & Laakso, K. 2009. Tavoiteohjattu kunnossapito – Osa 1(4). Suunnittelun vaiheet. Promaint 1, 2009. ›› [3] ISO/DIS 55000-ISO/DIS 55002. Asset management standardiluonnokset. ›› [4] Ahonen, T., Reunanen, M., Heikkilä, J. & Kunttu, S. 2006. Updating a maintenance programme based on various information sources. The 4th international conference on safety and reliability, KONBiN. ›› [5] Hanski, J., Kunttu, S., Räikkönen, M. & Reunanen, M. 2012. Development of knowledge-intensive productservice systems. Outcomes from the MaintenanceKIBS project. Espoo 2012. VTT Technology 21. ›› [6] Ahonen, T., Reunanen, M. & Ojanen, V. (eds.). 2010. Customer value driven service business development. Outcomes from the Fleet Asset Management Project. Espoo 2010. VTT Publications 749.
