Puettava teknologia ja lisätty todellisuus mahdollistavat uudet työtavat kunnossapidossa
Puettavaa teknologiaa voidaan käyttää robotin etäohjauksessa ja lisätty todellisuus voi opastaa mobiilia huoltohenkilöä maapallon toiselta puolelta. VTT:n tutkija, diplomi-insinööri Iina Aaltonen havaitsi väitöstyössään, että uusien teknologioiden sovellettavuus ei ole vielä riittävällä tasolla työkäyttöön. Tarvitaan käytännön tietoa työntekijän ja teknologian vuorovaikutuksesta, jotta sovellettavuus ja kalliit teknologiainvestoinnit saadaan käännettyä hyödyiksi ja voitoiksi.
Iina Aaltonen selvitti väitöskirjassa työntekijöiden kokemuksia, miten hyvin uusia teknologioita sovelletaan tai voitaisiin soveltaa työssä. Suurin osa tutkituista teknologioista arvioitiin hyödyllisiksi, mutta soveltuvuus kaikkeen työhön ei ole itsestäänselvyys.
Laitteet, joita ennen nähtiin tieteiselokuvissa, ovat liukumassa jo monen työpaikan arkeen. Työn luonne muuttuu, koska teknologian avulla tietoa on saatavilla missä ja milloin vain. Tarvitaan ymmärrystä sekä teknologian mahdollisuuksista että nykyisistä työtehtävistä, jotta voidaan kehittää ja parantaa tulevaisuuden työkäytäntöjä ja teknologiaa. Tällä on vaikutusta teknologian hyödyllisyyteen, helppokäyttöisyyteen, käyttäjien hyväksyntään, työntekijöiden kuormitukseen ja yhteistyöhön, sanoo Aaltonen.
Väitöstyön tulokset hyödyttävät työntekijöitä, työnantajia, teknologian kehittäjiä ja tutkijoita, kun edistetään digitalisaation edellytyksiä työn murroksessa.
Väitöstyön tuloksena syntyi kokoelma näkökohtia, jotka auttavat suunnittelemaan ja arvioimaan tulevaisuuden teknologioita käyttäjän näkökulmasta.
Käyttäjäkokemukset: puettava teknologia, lisätty todellisuus ja multimodaaliset järjestelmät
Aaltonen käytti tutkimuksessaan puettavia ja eri aistikanavia tukevia laitteita, lisätyn todellisuuden sovelluksia sekä niiden yhdistelmiä. Työntekijöille tarjottiin tietoa esimerkiksi älylasien, kuulokkeiden ja puettavan värinäliivin välityksellä.
Puettava teknologia sisälsi vartalon päälle puettavia tietokoneita tai käyttöliittymiä. Näiden käyttöä pidettiin helppona ja luonnollisena, mutta laitteiden kestävyys ja häiritsevyys nousivat esiin. Esimerkiksi älylasit voivat peittää osan näkökentästä, eikä niitä ole suunniteltu käytettäväksi fyysisessä työssä. Laseja testattiin mm. maastonavigoinnissa ja huoltotyössä.
Virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) ja lisätty todellisuus (augmented reality, AR) ovat pian huoltohenkilöstön arkea. Lisätyn todellisuuden teknologioilla toteutettuja ohjeita oli helppo seurata, mutta niiden hyödyllisyys kokeneille työntekijöille jäi epäselväksi. Esimerkiksi huoltotyössä kokenut työntekijä ei tyypillisesti tarvitse yksityiskohtaisia ohjeita, mutta ohjeiden tarve voi muuttua, jos laitteen huoltoväli on pitkä.
Multimodaaliset järjestelmät yhdistelevät ja tarjoavat tietoa hyödyntäen useita laitteita ja aistikanavia. Käyttäjä voi hämmentyä useista lähteistä tulevasta tiedosta esimerkiksi viiveen tai ristiriitaisen tiedon vuoksi. Multimodaalisuus tarjoaa käyttäjille kuitenkin varmuutta tilanteissa, joissa jokin aistikanava on kuormitettu tai yksittäinen laite rikkoutuu.
Lue aiheesta lisää:
Usability of emerging technologies: user studies with wearable, multimodal and augmented reality solutions https://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2018/S181.pdf
