Kuva: Mihis Alex/Pexels

Viime aikoina eurooppalaista energiakeskustelua on hallinnut jo syntymästään saakka kiistanalainen Nord Stream 2 -kaasuputki, joka tuo venäläistä maakaasua Suomenlahden ja Itämeren ali Saksan kaasuverkkoon. Itämeren energiabisneksiin kuuluu toki paljon muutakin kuin kaasuputkien rakentamista, Euroactiv kirjoittaa.Itämeren allas tarjoaa huikeat mahdollisuudet esimerkiksi uusiutuvan ja saasteettoman tuulienergian hyödyntämiselle. Melko matala meri ja vallitsevat tuulet sopivat hyvin lähelle rantoja rakennettaville tuulipuistoille. Tämän ansiosta tuulivoimaloiden rakennus- ja huoltokustannukset tulevat halvemmiksi kuin muilla merialueilla.Suurempaan ja tuuliltaan rajumpaan Pohjanmereen verrattuna Itämeren sääolot ovat paljon vakaammat ja helpommin ennustettavat. Tuulienergian etujärjestö WindEurope arveleekin, että Itämerelle voidaan rakentaa 9-14 gigawatin verran tuulipuistoja vuoteen 2030 mennessä, ja tämä nostaa Itämeren aivan Pohjanmeren kantaan tuulienergian kilpailijana Euroopan energiakuvioissa.Kaikki rantavaltiot eivät kuitenkaan ole yhtä toiveikkaita tuulienergian suhteen. Samaan aikaan kun Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa ja viime aikoina myös Puola satsaavat suuria summia offshore -tuulipuistoihin, ovat Baltian maat varovaisempia omissa hankkeissaan.Saksa avasi merialueen laajimman offshore -tuulipuiston huhtikuussa, kun liittokansleri Angela Merkel kävi leikkaamassa kuvainnollisen nauhan poikki tuulipuistosta, jonka jokainen 60 turbiini tuottaa 385 megawatin verran sähköä. Suomi avasi ensimmäisen offshore -tuulipuistonsa Porin edustalla syksyllä 2017 ja etuajassa aikataulusta. Viro saanee käyttöönsä oman tuulifarminsa ensi vuonna. Toisaalta Itämeren hännänhuipuilla Latvialla ja Liettualla ei ole lainkaan merituulen tuotantokapasiteettia - eikä paljon poliittista tahtoakaan sen kehittämiseksi. 

WindEuropen toimitusjohtaja Giles Dicksonin mukaan varsinkin Baltian tuulivoiman hyödyntämisessä tarvitaan alueellista yhteistyötä. Tähän pyrkii myös Euroopan komissio hiljaittan esittelemässään suunnitelmassa nimeltä  Baltic Energy Market Interconnection Plan .  

Puola ei halua kiirehtiä tuulivoiman kanssa

Puola haluaa mukaan hyödyntämään omaa osuuttaan Itämeren tuulivoimasta. Vaikka maalla ei ole käytössä vielä yhtään voimalayksikköä, alkoi Puolan hallitus myöntää tuulienergian toimilupia jo vuonna 2012.

Puolan suurimman energiayhtiön PGE Baltican toimitusjohtaja Monika Morawieckan mielestä viivyttelyyn on ollut hyvät strategiset syyt.

- Emme ole halunneet kiirehtiä investointien kanssa, vaan olemme odottaneet teknologian kehittyvän ja halventavan tuulipuistojen perustamiskustannuksia, jotta sähkön hinnat sopivat paremmin puolalaisille maksajakunnalle, Morawiecka sanoo.

PGE:n hallussa on toimiluvat kolmelle offshore -tuulihankkeelle. Näistä kaksi yhdistetään valtakunnan sähköverkkoon vuosina 2025 ja 2026. Kaikista hankkeista on tehty kattavat ympäristöarvioinnit.

- On selvää, että tällaisilla hankkeilla on vaikutuksia merelliseen ympäristöön sekä rakennus- että tuotantovaiheissa. Haluamme kehittää parhaita vaihtoehtoja, joilla myös ympäristövaikutukset minimoidaan, Morawiecka muotoilee.

Toukokuussa Puolan energiaministeriön virkamies Maciej Kapalski sanoi, että maan hallitus saattaa jo lähiaikoina "virtaviivaistaa offshore -hankkeiden lupamenettelyä."

Puolan sähkötuotanto on riippuvaista hiilestä

Puolalla on kova työ saavuttaa EU:n tavoite, jonka mukaan jäsenmaiden energiatuotannosta 15 prosenttia pitäisi syntyä uusiutuvalla energialla vuoteen 2020 mennessä. Nykytietojen mukaan Puola on jäljessä tästä tavoitteesta, vaikka Kapalski väittää uusien offshore -tuulihankkeiden ja aurinkoenergian toimilupien huutokauppaamisen vievän maata kohti tavoitetta.

Jos tässä ei onnistuta, saattavat Puolaa uhata korkeat sakkomaksut. Puolalla voikin olla edessä Luxemburgin tie, jossa suurherttuakunta käytti vuonna 2017 kymmenen miljoonaa euroa päästökauppaan Liettuan kanssa. Myös Viro voi vielä joutua käyttämään samanlaista päästökauppamekanismia, Euractiv kirjoittaa.Vaikka Puolassa tutkitaan ahkerasti sähköautojen käytön lisäämistä, ja jopa oman sähköautotuotannon aloittamista, tosiasia on se, että maan sähköntuotanto perustuu hiilivoimaan ja jää siksi kauas EU:n puhtaamman energian tavoitteista.Historiallisten syiden vuoksi Baltian maiden sähköverkot ovat vieläkin tiukasti sidoksissa Venäjän ja Valko-Venäjän energiaverkkoihin. Vuosien mittaan EU tehnyt kovasti töitä purkaakseen Viron, Latvien ja Liettuan riippuvuutta itäisistä sähköverkoista ja integroidakseen Baltian maat Länsi-Euroopan järjestelmiin.

EU on niin ikään tukenut myös Suomen, Ruotsin ja Puolan sähköverkkojen yhdistämistä länteen päin, ja nyt sama asia on tullut ajankohtaiseksi Baltiassa. Kesäkuun 20. päivänä komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sekä Baltian maiden ja Puolan johtajat allekirjoittivat tiekartan, jossa mainittujen jäsenmaiden energiapolitiikkaa ohjataan länteen päin.

Maaliskuussa EU myönsi 300 miljoonaa euroa hankkeeseen, jolla itäisten jäsenten sähköverkkoja synkronoidaan muiden EU-maiden sähköverkkojen kanssa. Rahoitus kattaa 75 prosenttia verkkojen investointikustannuksista ja työt kestävät vuoteen 2025 saakka.

Nord Stream 2 ei ole ainoa kaasuputki Itämerellä

Kuten jo mainittiin, tuulen ja sähköverkkojen lisäksi Itämeren energiapalettia hallitsevat erilaiset kaasuputkihankkeet. Näistä venäläis-saksalainen Nord Stream 2 on herättänyt monestakin syystä epäilyjä. Ympäristövaikutusten ohella putken pelätään lisäävän Saksan riippuvuutta venäläisestä maakaasusta.

Hiljattain Nord Stream 2 -hanke kärsi takaiskun, kun Tanska kieltäytyi myöntämästä lupaa putkityömaan pohjoiselle reittivaihtoehdolle, joka kulkisi Tanskan aluevesillä. Tanska on tällä hetkellä ainoa maa, jonka kohdalla putkityömaan toimiluvat eivät ole kunnossa.

Itämerellä on käynnissä toinenkin, vähemmän tunnettu kaasuputkihanke: vuonna 2022 valmistuva Baltic Pipe linkittää norjalaisen maakaasun Puolan ja Tanskan markkinoiden kanssa. Tämän putken kautta Puola kykenee ostamaan kymmenen miljardia kuutiometriä kaasua Norjasta.Huhtikuussa Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki allekirjoitti 215 miljoonan euron sopimuksen, jolla Baltic Pipe -kaasuputkesta tuli osa EU:n PCI (Projects of Common Interest) -listan hankkeita.- Tanskan ja Puolan välisellä putkilinjalla on valtava strateginen merkitys. Se takaa kaasun saatavuuden ja hyödyttää myös EU:ta, joka haluaa kehittää eurooppalaisen kaasumarkkinan kilpailukykyä, sanoo Tomasz Stępień, joka johtaa erästä Baltic Pipen rakentamiseen osallistuvaa yritystä.Kaksisuuntaisen Baltic Pipen kautta Puola pystyy myös toimittamaan kaasua Tanskaan - ja myös Norjaan, vaikka jälkimmäinen vaihtoehto onkin erittäin epätodennäköinen. Joka tapauksessa kaksiuuntaisuus lisää Puolan hallituksen mahdollisuuksia myydä ulkomailta tuotua maakaasua LNG-terminaalinsa kautta muillekin tarvitsijoille.

Markku Pervilä