Kuva: Johannes Plenio/Pexels

Kohonneet pitoisuudet johtuivat saasteiden kulkeutumiselle ja pölyämiselle otollisemmista sääoloista. 

Ihmisten terveyden kannalta haitallisimpana ilmansaasteena pidetään niin sanottuja pienhiukkasia. Euroopan unionin vuosiraja-arvo pienhiukkasille on 25 µg/m³ eli 25 mikrogrammaa kuutiometriä kohden, mutta Maailman terveysjärjestön tiukempi ohjearvo on 10 µg/m³.

- Suomen pitoisuudet jäävät kuitenkin myös tämän tiukemman WHO:n ohjearvon alapuolelle, sanoo erikoistutkija Pia Anttila Ilmatieteen laitokselta.

Suomen pienhiukkasista merkittävä osa kulkeutuu meille muualta. Vuoden 2018 pahin kaukokulkeutumisepisodi tapahtui 13.–14. lokakuuta, jolloin lounaanpuoleiset virtaukset toivat Euroopasta eteläisimpään Suomeen runsaasti pienhiukkasia. WHO:n asettama vuorokausiohjearvo (25 µg/m³) ylittyi noina päivinä 12 asemalla, joita eteläisin oli Ilmatieteen laitoksen Utön mittausasema ja pohjoisin Tampereen Epilän asema.

Teollisuudella paikoin vielä päästöjen vähennyspaineita

Teollisuuden pistepäästöjen vuoksi hengitysilman nikkelipitoisuuden tavoitearvo ylittyi vuonna 2018 Harjavallan Kalevassa ja bentso(a)pyreenin tavoitearvo ylittyi Raahen Lapaluodossa. Arvioiden mukaan kohonneelle pitoisuudelle altistui Harjavallassa viime vuonna noin 1 300 henkilöä ja Raahen Lapaluodossa noin 200 henkilöä.

Ilmatieteen laitos raportoi ilmanlaatutiedot EU:lle

Suomessa kunnat ja teollisuus ovat vastuussa raja-arvojen valvontaan vaadittavasta niin sanotusta velvoiteseurannasta.

- Ilmatieteen laitos kerää vuosittain nämä ilmanlaadun seurantatiedot kunnilta ja teollisuudelta ympäristöministeriön toimeksiannosta, Anttila selittää.

Ilmatieteen laitos laskee mittaustiedoista Euroopan unionin mukaiset raja-arvojen valvontaan liittyvät tilastot ja toimittaa tiedot EU:n komissiolle. Varsinaiset mittaustiedot Ilmatieteen laitos toimittaa Euroopan ympäristövirastoon, joka tuottaa vuosittain Euroopan laajuisia yhteenvetoja ja tilastoja.