Lappeenrannan teknillisen yliopiston ruokalaan astelee hieman hiljaisen, mutta hyvin määrätietoisen ja päättäväisen vaikutelman antava mies. Kädenpuristuksensa on luja ja ripeä. Tuskin ehdimme istahtaa pöytään, kun olemme jo asiassa; kiertelemättä ja turhia jaarittelematta.

Mies on Vesa-Matti Puro, jolle aurinkosähkö on melkein pyhä asia: hän on ottanut tehtäväkseen saattaa yhteen ihmiset ja luonnonmukainen sähkön tuotanto. Lappeenrannassa Puro on jo pieni kuuluisuus ainakin energia-asioista kiinnostuneiden piirissä. Hän on mies paikkakunnalla paljon positiivista huomiota herättäneiden aurinkosähkön yhteishankintojen takana.

Ihan pientä ei kannata rakentaa

Vesa-Matti Puro kertoo, että kaikki sai alkunsa pari vuotta sitten helsinkiläisen pursiseuran venehallin nihkeästi käynnistyneestä energiaremontista.

– Seuran jäsenet olivat itse aikoinaan rakentaneet hienon hallin, mutta kun yritin ehdottaa aurinkosähkövoimalan tekemistä, ei halukkaita löytynyt. Päinvastoin; osa porukasta oli sitä mieltä, että ei mukana enää ole sellaisia, jotka osaisivat itse tehdä tai uskaltaisivat mennä katolle, Puro päivittelee.

– Minusta oli ällistyttävää, että seuran monisatapäinen jäsenistö ei kyennyt omin voimin tekemään päätöstä aurinkosähköstä, järjestelmän rakentamisesta puhumattakaan. Ajateltiin, että kaikki pitää ostaa ja ulkoistaa, Puro sanoo ja kertoo miltei tuskaisena miettineensä ilmastonmuutosta ja sen seurauksia.

Talkootyössäkin on muistettava työturvallisuus. Vesa-Matti Puro pitää huolen, että kaikilla asennustöissä mukana olevilla on asianmukainen varustus. Itse hän näyttää esimerkkiä.

– Kun sittemmin istuin aurinkosähköseminaareissa, joihin kuhunkin otti osaa parisataa henkilöä, laskeskelin, että noilla 200 henkilötyöpäivällä olisi rakennettu 40 viiden kilowatin aurinkosähkövoimalaa, hän jatkaa.

Viimeinen niitti Purolle oli Greenpeacen tilaisuus, jossa silloinen elinkeinoministeri totesi, että Suomi on jo täyttänyt kaikki EU:n vaatimukset, mitä vuoteen 2020 mennessä on asetettu täytettäviksi.– Tilanne oli nurinkurinen; Suomessa ei tuolloin ollut käytännössä aurinkosähkövoimaa juuri lainkaan. Tiesin, että oli tehtävä jotakin.

– Enempää ei ilmastonmuutoksen eteen ollut luvassa, Puro muistelee hetkeä, jolloin hän yhteistyökumppaninsa Petri Savolaisen kanssa totesi, että on kansalaisaktivismin aika.

– Isot yritykset hoitavat tuulisähköpuolen, mutta rinnalle tarvitaan liki saman verran aurinkosähköä, jotta tuotanto pysyy balanssissa ja vastaa yhteiskunnan energiantarpeiden vaihteluita, Puro sanoo. Tuuli- ja aurinkosähkö tukevat hänen mukaansa toisiaan.

– Aurinkosähkössä ei ole suuria mittakaavaetuja, mutta aivan pientä ei kannata rakentaa. Viiden, yhdeksän tai 30 kW:n järjestelmä sopii näppärästi omakotitalon, maatalon tai pienyrityksen katolle.

Koko korttipakka taskussa

Vesa-Matti Puro kertoo, että ensimmäiselle Aurinkosähköä pistorasiasta -luennolle Lappeenrannan yliopistolle saapui viime vuonna 60 asiasta kiinnostunutta kuulijaa. Heistä parikymmentä hankki keskimäärin 5 kWp:n suuruisen järjestelmän. Puskaradio, paikallislehtien ja -radion uutisointi sekä hankkeen tiimoilta saadut hyvät kokemukset tekivät vuoden mittaan tehtävänsä. Tänä vuonna sama yliopiston sali tuli melkein ääriään myöten täyteen.

– Luentoa oli kuulemassa 135 aurinkosähköstä kiinnostunutta, heistä 80 ilmoitti alustavasti halustaan hankkia aurinkosähköjärjestelmän. Neljäkymmentä toteutti aikeensa ja lähti mukaan hankkeeseen, Puro sanoo ja toteaa tyytyväisenä, että näkyvää kehitystä on jo tapahtunut.

– Vuoden vaihteessa Lappeenrannan sähkönsiirron alueella oli aurinkosähkökapasiteettia 262 kWp. Nyt näyttää, että 500 kWp menee rikki vuoden loppuun mennessä.

Aurinkosähköjärjestelmien yhteishankinta on Vesa-Matti Puron mukaan käynnistynyt hyvin kun ottaa huomioon, että liikkeelle lähdettiin nollasta.

– Omakin tietämykseni oli yhtä lailla nolla. Olen saanut oppini tekemällä, hän väittää. Lienee kuitenkin syytä kertoa, että Puron hieman vähättelevistä kommenteista huolimatta sotaan tuskin lähdettiin aivan soitellen. Mies on koulutukseltaan IT-alan diplomi-insinööri, joten tekninen lähestymiskulma asioihin lienee hänessä jo valmiiksi sisään ohjelmoituna.

– Olen opiskellut lisää, hän myöntää.

– Taskussa on nyt myös koko työmaalla tarvittava korttipakka: ensiapu -ykkösen ja kakkosen lisäksi tänä vuonna suoritetut työturvallisuus- ja tulityökortit sekä sähkötöiden turvallisuuskortti, hän sanoo.

Vanhanaikaisesti siis ryhdyttiin tuumasta toimeen. Puro myöntää yhä vähän hämmästelevänsä, että jo ensimmäisellä kerralla muutamassa viikossa kymmenet ihmiset saatiin vakuuttuneiksi, että aurinkosähköön tarvittavat laitteet kannattaa tilata porukalla suoraan Saksasta.

– Ensimmäisenä vuonna paneeleita tuli rekkalastillinen, 360 kappaletta. Toimituksen hinta oli yli 100 000 euroa, hän sanoo. Tänä vuonna kuormassa oli kaikkiaan 905 paneelia.

– Joku tilasi vain yhden kappaleen. Enimmillään yhteen osoitteeseen meni 75 paneelia.

Puro kertoo, että ensimmäisen vuoden tilauksen toimitti saksalainen kauppias ja laitteet tulivat Suomeen omalla kuljetuksella yhdellä kertaa.

– Tänä vuonna paneelit tulivat ilman välikäsiä suoraan tehtaalta tehdaskuljetuksena. Tilasimme kaikki lavat täysinä, ja jos joku tarvitsi vain pari paneelia, hän kävi hakemassa ne jonkun toisen pihalta. Teimme paljon töitä ryhmänä.

Puro toteaa, että isojen tavaraerien tilaaminen ja toimittaminen vie aina aikansa, siksi hankkeille otetaan alkuvauhtia oppimistyömailta.

– Tilaan pienen määrän tarvittavia osia, ja niiden avulla järjestämme tapahtumia, joita kutsun oppimistyömaiksi. Nimi juontaa siitä, että aluksi ei todellakaan ollut ketään, joka olisi voinut opettaa. Kaikkien piti opetella, hän sanoo ja myöntää yhä yllättyvänsä, että toisilleen usein ventovieraat ihmiset haluavat tehdä töitä yhdessä.

– Katsopa tätä, Puro osoittaa sähköpostia kannettavaltaan.

– Laitoin viestin kuudelle henkilölle ja kysyin, josko pääsisivät auttamaan paneeleiden nostelussa. Yksi aikaisemmin paljon mukana ollut vastasi, että on matkoilla, mutta jo toisen viestin vastaanottoja lupasi tulla paikalle.

Puro toteaa, että tavoitteena on, että hankkeeseen osallistujat oppivat tekemällä itse ja jakamalla sitten osaamistaan ja näkemyksiään myös muille.

– Kyse on eräänlaisesta yhteisöllisyyden rakentamisesta ja toisaalta myös perinteisestä talkoohengestä.

Yksi yhteinen asia

Tyhjän päälle ja pelkälle innokkaalle aatteelle ei talkootyömaatakaan voi rakentaa. Myös aurinkosähköasennuksissa on osa-alueita, jotka on jätettävä ammattilaisten tehtäväksi. Niiltä osin, mitä tehdään porukalla ja talkoilla, on Puron mukaan ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon ennen muuta työturvallisuus.

– Aika iso osa hankkeisiin osallistuneilta kerätyistä maksuista on mennyt siihen, että on saatu hankittua turvavaljaita, -köysiä ja kypäriä. Monella on tarvittavat telineet omasta takaa, mutta myös niiden on oltava määräysten mukaiset ja täytettävä turvallisuusvaatimukset. Puron mukaan kaikki hankkeeseen osallistuvat ovat tiedostaneet, että ovat mukana omalla vastuullaan.

– Perusperiaate on, että ihmiset osallistuvat vapaaehtoisesti ilman vastikkeita ja jatkovelvoitteita. Kirjallisesti on kuitenkin sovittu, että työn kohteena olevan talon omistaja vastaa kokonaisuudesta ja ottaa talkoovakuutuksen kaikille.

Vesa-Matti Puro sanoo ajattelevansa tällä hetkellä pääosin kilowatteja ja megawattitunteja. Hän hymähtää lähes loukkaantuvansa, jos joku kysyy rahasta ja mahdollisista liiketuotoista.

– Voi tästä jossakin vaiheessa tulla liiketoimintaa, mutta mieluiten tekisin tätä jonkun julkisen organisaation tai yliopiston logo takin kauluksessa, hän tuumii ja tiukasti toteaa, ettei tunnustaudu minkään sortin vihreäksi.

– Näen asiat aika musta-valkoisina, hän sanoo.

– Näissä yhteishankintakuvioissa on selvästi tullut esiin ihmisten erilaisuus, osa on mukana kerran, osa jo toistamiseen viime vuodesta oppineena; mielenkiinnosta ja aatteesta. Kaikkia kuitenkin ajaa eteenpäin yksi yhteinen asia: huoli maapallon tulevaisuudesta.

Kansalle soveltuva toimintasuunnitelma

Vesa-Matti Puro kertoo, että yksi hänen oman polkunsa kulmakivistä on ollut professori Jero Aholan Aurinkosähköä Suomeen -kalvosarja.

– Siinä on kaikki. Kaikki tarvittava, faktat ja käytännön esimerkit. Otin Aholan antaman tiedon käyttööni, ja muunsin akateemisen esityksen kansalle soveltuvaksi toimintasuunnitelmaksi.

Puro asuu Lappeenrannassa ja kertoo käyvänsä lähes joka päivä syömässä lounaan yliopistolla.

– Harvinaista herkkua. Täällä voin tavata porukkaa, joilla on tohtorin tutkinnot ja professorin pestit. Voin kysyä neuvoa teknisistä jutuista, ja saan aina vastauksen. Koskaan ei ole ulos huoneesta heitetty, hän naurahtaa ja melkein anovasti toteaa, että haluaisi jatkaa nykyistä työtään seuraavat kymmenen vuotta.

– En ajattele asioita rahan kautta, kunhan nyt päivittäisen elantoni saisin. Olisi niin aurinkoinen ajatus tuoda aurinkosähköä Suomeen ilman taloudellisia sidonnaisuuksia mihinkään, hän sanoo ja myöntää olevansa idealisti.

– Jos toisin kaupallisuuden tähän mukaan, muuttuisivat tunnelmat myös näiden hankkeisiin osallistuvien osalta. Eivät ihmiset enää lähtisi vapaaehtoisiksi toistensa työmaille paneeleita nostelemaan.

Teksti ja kuvat Hannele Koskinen