Turvemaiden kunnostusojitusten ja maanmuokkauksen yhteydessä vesistöihin liukenee orgaanista ainetta, jota ei saada pois laskeutusaltailla eikä pintavalutuskentillä, jotka pysäyttävät kiintoaineen. Valumavesiin liuennut orgaaninen aines nostaa veden biologista hapenkulutusta sekä värjää ne ruskeiksi.

Metsä Groupissa on muutaman vuoden ajan tutkittu tuotannon sivuvirroissa syntyvien materiaalien kykyä puhdistaa turvemaiden ojaverkostosta otettua vettä. Tutkittavana on ollut 16 eri sivuvirtamateriaalia. Tavoitteena on ollut sekä löytää materiaaleille uutta käyttöä että vähentää turvemaiden metsänhoidon haittoja.

– Havaitsimme laboratoriotesteissä, että turvemaiden ojaverkostosta haettu ruskea vesi kirkastui, kun se johdettiin polttolaitoksen leijupetikattilan käytöstä poistetusta petihiekasta tehdyn suodattimen läpi. Humusaineet reagoivat suodattimen aineiden kanssa ja sakkautuivat. Testasimme petihiekkaa myös pienimuotoisissa kenttäkokeissa, kertoo kestävän kehityksen johtaja Vesa Junnikkala.

Ilmiön tarkka syy jäi Metsä Groupin omissa tutkimuksissa epäselväksi ja Metsä Group pyysi Teknologian tutkimuskeskus VTT:tä selvittämään, mistä vesiä puhdistava vaikutus johtuu.

– Petihiekka sisältää esimerkiksi kalsiumia, alumiinia ja  rautaa, joiden tiedetään muodostavan saostumia humusaineksen kanssa. Petihiekkakäsittelyillä pystyttiin vähentämään erityisesti vesien kemiallista hapenkulutusta ja vähentämään värillisten komponenttien määrää, kertoo VTT:n tutkija Joni Lehto.

– Kierrätettyä leijupetihiekkaa voidaan käyttää sellaisenaan edullisena materiaalina humuksen poistoon esimerkiksi happamista metsäojavesistä, mutta se vaatii lisätutkimuksia. Nyt tehdyt testit perustuvat laboratoriomittakaavan kokeisiin, joten hiekan käyttäminen käytännössä ja suuremmassa mittakaavassa vaatii lisätestausta, Lehto arvioi.

Projektin tulokset on julkaistu Environmental Technology -lehdessä keväällä 2021.

– Tulosten julkaisulla haluamme varmistaa, että havainto on vapaasti kaikkien tahojen hyödynnettävissä. Toivomme, että uudet tulokset innoittavat jatkokehittämään petihiekan käyttöä valumavesien puhdistuksessa”, Junnikkala sanoo.

Petihiekan laajempi käyttö vaatii selvityksiä muun muassa siitä, voiko petihiekasta rakentaa esim. pistemäisiä imeytyskenttiä, joihin humuspitoiset vedet johdetaan ja kuinka usein hiekka pitäisi vaihtaa. On myös selvitettävä, millaisen jatkokäsittelyn tehonsa menettänyt hiekka vaatii vai voidaanko se jättää paikoilleen.iä.