Inhimilliset virheet
Turvallisuus on aihe, joka puhuttaa. Kun käyttäjä tekee virheen tai tulkitsee kriittisen asian väärin, hän voi aiheuttaa suurenkin vahingon itselleen tai ympäristölle. Tapahtuneen juurisyyksi voidaan löytää esimerkiksi ohjeiden noudattamattomuus, väärinmuistaminen tai tarkkaavaisuuden puute – inhimillinen virhe. Mutta mikä virheen pohjimmiltaan aiheutti?
Kuva: Skeeze
Hyvä työympäristö on ymmärrettävä. Siinä käyttäjä, esimerkiksi valvomon operaattori, pystyy havaitsemaan tarvitsemansa informaation ympäristöstä ja käyttöliittymistä luontevasti, tulkitsemaan sen ja toimimaan oikein. Käyttäjärajapinnan pitäisi itse asiassa toimia jo itsessään ohjerakennelmana siitä, kuinka kohteessa pitää toimia. Tähän vaikuttaa niin työympäristön elementtien muotoilu kuin käyttöliittymien yksityiskohtien looginen, johdonmukainen ja informatiivinen toteutuskin.
Erilliset ohjeet ja opasteet ovat monesti välttämättömiä, mutta liian usein epäonnistunut suunnittelu paikataan lisäohjeistuksella. Tällainen työympäristö kuormittaa toimijaa turhaan. Jos ympäristö ei ole käyttäjälle intuitiivinen, luontaisesti ymmärrettävä, se kuormittaa sekä havaitsemisen ja johtopäätösten tekemisen toimintoja että muistikapasiteettia. Koska kognitiivinen, ajattelutoimintaan liittyvä, kapasiteettimme on käyttöliittymät pitäisi suunnitella käyttäjälle loogisesti eteneviksi ja vaadittavan toiminnan kannalta johdonmukairajallinen, tämä on riski inhimillisten virheiden syntymiselle.
Inhimilliset virheet – ovatko ne vältettävissä?
Käyttäjän tekemät virheet voidaan jakaa karkealla tasolla kahteen ryhmään. Teemme jokainen joskus virhevalintoja ja -päätelmiä, vaikka oikea ratkaisu olisi ollut selkeästi havaittavissa ja yksiselitteisen ymmärrettävästi tulkittavissa. Tällaisten virheiden estäminen on käytännössä mahdotonta.
Näiden lisäksi on kuitenkin toinen joukko tapauksia, joissa käyttäjän pitää toimia liiaksi vain muistinvaraisesti tai jopa niin, että ympäristössä tai käyttöliittymässä jokin piirre aktivoi meissä aktiivisesti väärän toimintamallin, jonka mukaisesti sitten toimimme. Tähän jälkimmäiseen virhejoukkoon voidaan vaikuttaa työympäristön suunnittelulla.
Työympäristöt ja niihin sisältyvät siksi. Informaatio tulisi esittää teknisen kielen sijaan käyttäjän ymmärtämällä kielellä. Tämä tarkoittaa myös ymmärrettäviä symboleja. Hallitakseen työtä käyttäjä tarvitsee järjestelmistä myös oikea-aikaisen palautteen.
Työskentely ei saa kuormittaa lyhytkestoista muistiamme, eli työmuistia, kohtuuttomasti. Erillinen ohjeistuskin tarvitaan monessa tapauksessa, mutta kirjalliset ohjeet eivät ole tehokas tapa paikata käyttöliittymien käytettävyyspuutteita. Ensisijaisesti tulisi miettiä, kuinka käyttöliittymän piirteitä muuttamalla oikea toimintatapa olisi ilmeinen ilman erillistä ohjettakin.
Käytettävyyssuunnittelu parantaa turvallisuutta
Teknisessä mielessä tehdään paljon työtä, jotta työympäristö olisi turvallinen. Esimerkkinä turvallisuuskriittisten ympäristöjen ATEX-turvallisuusvaatimukset, jotka määrittelevät muun muassa eri tilaluokkiin hyväksyttäviä teknisiä ratkaisuja ja materiaalivalintoja. Samoin koneturvallisuusmääräyksissä on suuri joukko erilaisiin suojauksiin liittyviä vaatimuksia.
Kuva: Michaił Nowa
Teknisessä mielessä täydellisen turvallista työympäristöä ei voida kuitenkaan rakentaa. Esimerkiksi prosessiteollisuudessa automaattisiin suojamekanismeihin on jätettävä myös aukkoja. On paljon kohteita ja tilanteita, joissa operaattorin on pystyttävä tekemään päätöksiä ja vaikuttamaan prosessiin. Poikkeus- ja hätätilanteet ovat tässä aivan oma kokonaisuutensa.
Työympäristön, etenkin turvallisuuskriittisten työympäristöjen, suunnittelussa tarvitaan ymmärrystä ihmisestä inhimillisenä toimijana. Käytännön kehitysprojekteissa käyttäjänäkökulma tuodaan yhteen teknisen suunnittelun ja käyttöliittymäsuunnittelun kanssa ja suunnitelmat testataan loppukäyttäjien kanssa ennen lopullista toteutusvaihetta.
Käyttäjäpsykologian ja käytettävyyden keinot täydentävät näin teknisiä turvaratkaisuja. Ne ovat kuin yksi taso seulassa, jonka tehtävänä on estää kriittiset virheet ja varmistaa toiminnan turvallisuus. Työympäristöjen suunnittelu saadaan toteutettua hallitusti, kun käyttäjänäkökulma pidetään mukana omassa roolissaan koko suunnitteluprosessin ajan.
Inhimillisten virheiden vähentämiseksi on siis olemassa keinoja. Työympäristön ja sen käyttöliittymien suunnittelulla vaikutamme siihen, kuinka todennäköisesti ja usein tahattomia virheitä tapahtuu.
Kirjoittaja on valmistunut insinööriksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta Hyvinvointiteknologian koulutusohjelmasta (2002). Valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt käyttäjäkeskeisen suunnittelun tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä sekä kouluttajana. Hänellä on kokemusta myös tuotedokumentoinnista sekä laatu- ja kehitysinsinöörin töistä. Insinöörikoulutuksen lisäksi Hytösellä on myös muotoilualaan liittyvä tutkinto. Tällä hetkellä hän työskentelee Elomaticilla käytettävyydestä vastaavana tuoteinsinöörinä.
