Yhteiset säännöt ja toimintatavat näyttävät olevan elintason mittari. Mitä korkeampi elintaso on, sitä enemmän on ohjeistusta ja erityisesti kieltoja, mitä ei saa tehdä tai kuinka ei saa toimia. Käsitykseni on, että tämä pitää paikkansa maailmanlaajuisesti.

Toinen osa-alue on se, kuinka tarkasti yhteisiä sääntöjä on noudatettava. Kokemukseni mukaan Euroopan unionin alueella kyseessä on leveyspiirisidonnainen toimintatapa. Mitä alhaisempi on leveyspiirin asteluku, sitä vähemmän säännöt merkitsevät. Enemmän reissanneet ovat havainneet, että esimerkiksi STOP-merkki tarkoittaa etelämpänä sitä, että olet väistämisvelvollinen. Mutta jos väistettävä puuttuu, ei sitä odottamaan tarvitse pysähtyä!

Nopeusvalvonta on meillä tarkkaa, sakko napsahtaa, jos kiinni jää. Etelämpänä ne ovat ilmeisesti enemmänkin suosituksia, ainakin paikallisten ajotavasta päätellen.

Yksisuuntaisen kadun merkki on Suomessa ehdoton. Siirryttäessä muutama tuhat kilometriä etelään olen havainnut seuraavan yleisen tulkinnan:

– Yksisuuntaisuus ei koske kaksi- ja kolmipyöräisiä kulkuneuvoja.

– Autollakin saa ajaa väärään suuntaan, jos matkaa on vähän ja väistää vastaantulevia.

Suomen lainlaatijat ovat epäonnistuneet muutamassa kohdassa. Jalkakäytävillä pyöräily on nykyisin yleisempää kuin lain edellyttämän ajotien käyttö. Koska asiaan ei ole puututtu, se yleistyy vuosi vuodelta. Yhä enemmän on myös pyöräilijöitä, jotka eivät edes tiedä rikkovansa lakia. Toinen aihe on se, että jos kevyen liikenteen väylälle on erikseen merkitty kaistat jalankulkijoille ja pyöräilijöille, miksi tämäkään merkintä ei koske kaikkia pyöräilijöitä!

Puhelimen käyttöön on erityisvaatimukset autolla ajaessa. Kuulun ryhmään, joka on kohtuullisen vähän ajastaan autossa. Niinpä ratkaisuni on pitää nappikuuloke mikrofonilla käsien ulottuvilla. Lainlaatijan mielestä olen turvallinen, jos puhelimen soidessa kytken aluksi nappikuulokkeen johdon puhelimeen, asettelen nappikuulokkeet kaulaan ja vastaan sitten puhelimeen.

No soittohan on tietenkin jo kääntynyt vastaajaan, joten jatkossa seuraa vastaajan kuuntelu ja vastasoitto. Onko tämä menettely siis turvallisempi kuin normaali vastaaminen ajon aikana? Ja mitä valvontaan tulee, kaikki tietävät, ettei se onnistu.

Työturvallisuus perustuu kokonaan yhdessä laadittuihin pelisääntöihin ja niiden mahdollisimman huolelliseen noudattamiseen. Tuotantolaitoksia kiertäessäni olen havainnut hyvin erilaisia turvallisuuskulttuureja. Osassa kohteista sääntöjä noudatetaan todella tarkasti – hyvä niin.

Toisaalta vastaan on tullut myös kohteita, joissa todetaan, että poiketaan katsastamassa paikka prosessialueella niin nopeasti, ettei kukaan ehdi havaita kypärän, suojalasien ja turvakenkien puuttumista. Siinä on turvallisuuskulttuuri saanut ripauksen käänteistä leveysastekerrointa.

Olisi varmaan kaikille parempi, jos yhteiset säännöt laadittaisiin sellaisiksi, että niiden noudattaminen on mahdollisimman helppoa ja luontevaa.

Tarkkailija