Kaivosalalla on useimpiin muihin aloihin verrattuna paljon työturvallisuushaasteita, koska työskentelyalue muuttuu koko ajan ja muutenkin olosuhteet ovat vaikeat.

Kaivosturvallisuus on kuin ketju, jonka vahvuus mitataan lenkki lenkiltä. Turvallisuuden taso on heikoimman lenkin tasolla, muotoilee Tiina Lius

– Hyvien käytäntöjen ylläpidolla, jatkuvalla kehittämisellä ja vakiinnuttamisella voidaan kaikki laadukkaan toiminnan vaatimukset käsitellä ja hallita samalla kertaa. Yhteistyötä tarvitaan kaivosyhtiön johdon ja henkilökunnan välillä, mutta myös urakoitsijoiden ja kaivosyhtiön kesken, muotoilee Golder Associates Oy:n työsuojelupalveluiden projektipäällikkö Tiina Lius.

Liuksen mukaan hyvin toimivalla toimintajärjestelmällä luodaan parhaat edellytykset tehokkaalle, tuottavalle ja turvalliselle työnteolle. Keskeinen kysymys on: Miten pystytään noudattamaan olemassa olevaa toimintajärjestelmää kaivoshankkeen etenemisen myötä muuttuvassa toimintaympäristössä? 

Yksi suurimmista työturvallisuuteen liittyvä haasteista on vanhojen jo vakiintuneiden, ei-turvallisten käytäntöjen muuttaminen. Yhteistyössä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa on usein helpompaa tunnistaa nykyisen ja tulevan toiminnan kipupisteet ja haasteet, mukaan lukien työturvallisuusriskit. 

– Uusi on aina uutta, ja on helppoa lähteä tavoittelemaan nollaa tapaturmaa puhtaalta pöydältä. Mutta, miten sitten vakiintuneiden ei-turvallisten käytäntöjen muuttaminen onnistuu, koska kukaan muu kuin minä itse ei voi muuttaa käyttäytymistä?

Olemassa olevia turvallisuuskäytäntöjä voidaan pysyvästi muuttaa vain ja ainoastaan sillä, että vaikutetaan yrityksen koko henkilökunnan tapaan toimia työntekijöistä ylimpään johtoon asti. 

Muutokseen tarvittava ”ahaa-elämys” voi syntyä ainakin kahdella tavalla. Perinteinen, ikävä tapa on se, että omalla työpaikalla sattuu vakava, jopa kuolemaan johtanut tapaturma, jonka jälkeen työturvallisuuteen on pakko panostaa jatkossa entistä enemmän. Parempi tapa on se, että organisaatiossa päätetään valita ennakoiva tapa työturvallisuusriskien minimoimiseksi.

– Toisin sanoen panostetaan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti käytösperusteiseen turvallisuuteen. Kaivosturvallisuus on kuin ketju, jonka vahvuus mitataan lenkki lenkiltä. Turvallisuuden taso on heikoimman lenkin tasolla.

Hyvät käytännöt syntyvät yhteistyössä

Hyvien käytäntöjen ylläpidossa ja kehittämisessä on koko henkilöstön oltava mukana: osallistuva oppii ja siten sitoutuu noudattamaan oikeita ja turvallisia työtapoja. Jokaisen on tunnettava organisaation turvallisuuteen liittyvä politiikka, päämäärät ja tavoitteet sekä osattava toimia niiden mukaisesti. 

– Tällöin henkilöstön parhaat ja käytännönläheiset kehitysideat saadaan hyötykäyttöön. Henkilöstön tietotaidolla siitä, mikä on hyvin ja missä on parannettavaa, on käyttöä toiminnan kehittämisessä. Ulkopuolinen asiantuntija puolestaan arvioi katselmuksin tai auditoinnein, miten yritys on onnistunut pyrkimyksissään valitsemallaan jatkuvan parantamisen tiellä. 

Kaivosturvallisuus on myös asennekysymys. Kaivosyhtiön on varmistettava, että paikallinen johto on aidosti sitoutunut toiminnan kehittämiseen ja jatkuvaan parantamiseen. Sen tulee näkyä käytännössä, sillä esimies toimii esimerkkinä muulle henkilöstölle muun muassa sen suhteen, miten suurella vakavuudella ja tarkkuudella työturvallisuusasioihin suhtaudutaan.

– Turvallisuusasioissa oma henkilöstö ja ulkopuoliset urakoitsijat ovat samalla viivalla. Johdon tulee tarkastella kriittisesti turvallisuusindikaattoreita – ohjaavatko ne turvalliseen toimintaan?  Esimerkiksi kannustaminen tapaturmista, läheltä piti- ja vaaratilanteista oppimiseen on positiivisempi tapa ohjata kohti nollaa tapaturmaa kuin tapaturmataajuuden seuraaminen. 

Tapaturmat eivät ole sattumaa

Tapaturmavakuutuslaitosten liiton julkaiseman uusimman Työtapaturmat -tilastojulkaisu 2015 mukaan vuonna 2014 kaivosteollisuuden palkansaajille sattui korvattuja tapaturmia yhteensä 268 kappaletta. Vuosien 2005 – 2014 aikana kaivostoiminnassa ja louhinnassa tapaturmataajuus on heilahdellut 20 – 40 tapaturman välillä miljoona tehtyä työtuntia kohden. Selvää trendiä tapaturmataajuuden pienenemisestä mainitulla aikavälillä ei ole nähtävillä. 

– Kaivosalan suuremmissa konserneissa, joissa on panostettu turvallisuusasioihin viime vuosikymmeninä runsaasti, vaikuttaisi kuitenkin olevan huomattavasti alhaisempi työpaikkatapaturmien taajuustaso kuin pienemmissä yrityksissä.

Kaivosalalla on useimpiin muihin aloihin verrattuna paljon työturvallisuushaasteita, koska työskentelyalue muuttuu koko ajan ja muutenkin olosuhteet ovat vaikeat. 

Kaivostoiminnan työturvallisuuden edistämistä tukevat lainsäädännön uudistukset, kuten kaivoslaki, valtioneuvoston asetus kaivosturvallisuudesta ja koneturvallisuussäädökset, ohjaavat entistä turvallisemman tekniikan kehittymiseen ja käyttöön.

– Ennakointi, hyvä suunnittelu ja ennakkohuollot on ymmärretty keskeisiksi turvallisuustoimenpiteiksi sekä koko kaivoksen elinkaaren aikana että koneiden turvallisen käytön kannalta. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa koneiden liikkuvien osien suojaukset.

Liuksen mukaan kaivosalan isot konsernit ovat luoneet ja käyttävät hyviä käytäntöjä ja valvontamenettelyitämenestyksekkäästi turvallisuuden parantamisessa. 

– Vanhat suomalaiset sanonnat ”tekevälle sattuu” ja ”rapatessa roiskuu” eivät siis ole mikään luonnonlaki, vaan tapaturma- ja onnettomuustekijöihin, sekä etenkin niiden syihin, voidaan ja pystytään vaikuttamaan paljon.

Tunne riskit myös poikkeustilanteissa

Ongelmien ja vahinkotapahtumien ehkäisyssä avainasia on riskitietoisuus. Kaikkien toimintojen suunnittelussa tulee arvioida mahdolliset riskit sekä normaalitoiminnan että poikkeustilanteiden osalta.

– Tunnistettuihin vaaratilanteisiin ja riskeihin voi varautua riittävästi jo ennakolta. Silloin tilanteen ollessa käsillä on tiedossa, miten toimitaan. Kun yleinen varautuminen ovat hyvällä tasolla, on myös ennakoimattomassa poikkeustilanteessa helpompi löytää pikaisestikin mahdollisimman turvalliset toimintatavat.

Monimutkaisessa maailmassa ja yllättävissä tilanteissa joudutaan toisinaan tekemään pikaisia muutoksia ennakoinnista huolimatta.

– Tällöin muutoksen hallinta on erityisen tärkeää. Jos joudutaan tekemään jokin pikaratkaisu, on samalla pyrittävä ennakoimaan sen seuraukset, ettei yhdellä riskin hallintaan tähtäävällä toimella luoda uusia riskejä.

Mitä enemmän valmiita toimintamalleja on luotu ennakoinnin, kuten hyvän suunnittelun, riskienarviointien ja läheltä piti -tutkintojen avulla, sen helpompi on yllättävässä tilanteessa keksiä paras mahdollinen korjausliike.

– Esimerkiksi, jos joudutaan tekemään kiireisiä huoltotöitä putoamisvaarallisessa paikassa, jossa ei ole riittäviä kaiteita, on ymmärrettävä ottaa turvavaljaat käyttöön.

Koulutus on tärkeä turvallisuusinvestointi

Turvallisuuskoulutukseen panostaminen on tärkeä turvallisuusinvestointi. Niin pitkään, kun töissä on mukana inhimillinen tekijä, tulisi teknisen ja tiedollisen turvallisuuskoulutuksen lisäksi koko henkilöstölle, ylin johto mukaan luettuna, havainnollistaa, miten oma asennoituminen, omat päätökset ja ratkaisut ovat avaintekijöitä oman työskentelyn, tai laajemmin ajateltuna, oman tekemisen turvallisuuden tai turvattomuuden kannalta niin työpaikoilla, työmatkoilla kuin vapaa-ajalla.

Entä tehdäänkö työturvallisuusarviointeja Suomessa riittävän kattavasti?

– Erilaisia turvallisuustarkastuksia (ja -arviointeja) tehdään ymmärtääkseni varsin kattavasti suomalaisilla työpaikoilla. Sisäiset tarkastukset ovat osa valvontaa ja toiminnan kehittämistä (esimerkiksi turvallisuuskävelyt, 5S ja ELMERI). Lisäksi ulkoisten tarkastusten avulla pysytään vertaamaan omaa toimintaa kansallisiin ja kansainvälisiin standardeihin, kuten esimerkiksi ISO14001 – järjestelmän tai Kaivosvastuujärjestelmän vaatimuksiin.

Tarkastuksia ja niissä tehtyjen havaintojen käsittelyä ja seurantaa tarvitaan siksi, että nähdään mihin suuntaan työturvallisuus on kehittymässä ja mitä toimenpiteitä tarvitaan hyvän työturvallisuustason ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Tapaturmataajuuden seuranta on peruutuspeiliin katsomista, tarkastuksissa tehdyin havainnoin pystytään ennakoivasti korjaamaan paitsi työympäristön teknisiä puutteita, myös työtapoihin liittyviä haasteita. Kokemukseni mukaan niin sanottujen väärien työtapojen taustalta löytyy usein teknisiä tai muita helpostikin korjattavia syitä, kuten puutteita kulkuteissä, järjestyksessä ja siisteydessä.

Turvaa verkostoituneesta kaivostoiminnasta

Liuksen mielestä Kestävän kaivostoiminnan verkoston perustaminen on hieno merkki alan halusta omaehtoiseen vastuullisuuden kehittämiseen. Pelisääntöjen yhtenäistäminen helpottaa turvallisuuteen ja muuhun vastuullisuuteen tehtävien sijoitusten perustelemista ja voi lisätä heikommin toimiville yrityksille painetta toimia alan yleisen, vastuullisen käytännön mukaisesti. 

– Uskoisin verkostoitumisen lisäävän luotettavuutta ja helpottavan sidosryhmien kanssa toimimista. Tämä toki edellyttää aidosti vastuullista toimintaa, eikä voi olla pelkkää imagonrakennusta. Toisin sanoen julkaistuille sanoille on käytännön tekojen kautta saatava myös katetta.

Entä, millainen rooli teknologialla tulee olemaan tulevaisuuden kaivosten työturvallisuuden edistäjänä?

Ensimmäisenä esimerkkinä Lius mainitsee paikannusteknologian kehittymisen. Kun tiedetään ihmisten ja koneiden tarkat sijainnit, voidaan ehkäistä vaaranpaikkojen syntymistä. Järjestelmä voi varoittaa, mikäli joku on astumassa kielletylle alueelle tai liikeradat näyttävät olevan risteämässä. Tai, jos henkilö on menossa alueelle, jossa tarvitaan suojaimet, voisi hänen työasuun integroitu henkilökohtainen suojainkontrolleri siitä varoittaa. 

– Ympäristöturvallisuuden puolella näillä voidaan valvoa esimerkiksi puskurialueiden kunnioittamista. Malminetsintäpuolella ja muiden, esimerkiksi ekologisten, maastotutkimusten osalta erilaiset paikannus- ja viestintäteknologiat vähentävät, joskaan eivät toki poista myös yksintyöskentelyyn liittyviä riskejä. 

Paikannusjärjestelmiä on tulossa myös maanalaisiin kaivoksiin. Koska satelliittipaikannusjärjestelmät eivät siellä toimi, on kaivokseen asennettava työkoneiden ja henkilöstön paikannuksen mahdollistava laitteisto. 

Toisena esimerkkinä hän mainitsee automaation hyödyntämisen. 

– Täysin automatisoidut kaivoskoneet voivat jatkossa poistaa ihmisten tarpeen mennä alueille, joissa voi joutua hengenvaaraan tai joissa voi altistua terveydellisille riskeille. Nämä esimerkit ovat ehkä vielä ideatasolla, mutta mahdollisia teknisiä parannuksia tulevaisuudessa, koska perusteknologiat eli paikannus- ja automaatioteknologia, ovat jo olemassa.

Teksti: Nina Garlo-Melkas, nina.garlo(at)omnipress.fi

Lue myös: Jatkuvaa koulutusta kaivosalan toimijoille