Viime vuosi oli koronapandemian toinen ja tämä näkyy työuupumusoireiden lievässä kasvussa. Erikseen tarkasteltuna työuupumuksen neljästä ydinoireesta kyynistyneisyys ja kognitiiviset häiriöt lisääntyivät, mikä kertoo kielteisemmiksi muuttuneista työasenteista ja kognitiivisesta kuormituksesta. 

Työuupumus yleistyi kaikenikäisillä työntekijöillä viime vuoden loppupuoliskolla. Nuorimpien, alle 36-vuotiaiden, työntekijöiden palautumisen tarve ja epävarmuus ovat lisääntyneet, ja nuoret aikuiset voivat edelleen töissä huonommin kuin heitä vanhemmat ihmiset. 

– Kun työpäivän jälkeen kokee sellaista väsymystä, ettei oikein jaksa muuta, ennakoi se työuupumusriskin kasvua ja siksi palautumiseen on nyt kiinnitettävä lisää huomiota, toteaa erikoistutkija Jaana-Piia Mäkiniemi. 

Työhyvinvoinnin merkitys korostuu poikkeusaikoina 

Vastaajien työhyvinvointi heikentyi kokonaisuutena. Viimeisen puolen vuoden aikana työn imu ja työkyky ovat laskeneet. Koronaa edeltävästä ajasta seuratuilla suomalaisilla puolestaan työtyötyytyväisyys ja työkyky ovat laskeneet. Työssä tylsistyminen säilyi jokseenkin ennallaan. Työn imulla on työnantajillekin tärkeä merkitys. 

– Korona-aikana työn imu ennustaa vähäisempiä eroaikeita nykyisestä työstä ja yleistä tyytyväisyyttä elämään. Merkillepantavaa on myös, että työn imu ja työpaikan sosiaaliset voimavarat ennustavat toinen toistaan, tutkimusprofessori Jari Hakanen korostaa. 

Edellä kuvatut muutokset ovat peräisin Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen vastaajajoukolta, jonka seuraaminen aloitettiin kesäkuussa 2021. Vastaajajoukko vastasi kysymyksiin kesäkuussa ja joulukuussa 2021. Vastaajat ovat työssäkäyviä 18-65 -vuotiaita suomalaisia, ja heistä molemmilla kerroilla vastanneita on 875. 

Tulokset ovat samansuuntaisia myös seurantatutkimuksen vastaajilla, joita on seurattu jo koronapandemiaa edeltävältä ajalta asti. Työhyvinvoinnin vahvistamiseen on tutkijan mukaan nyt erityistä tarvetta, kun Ukrainan sota vaikuttaa mielialoihin pandemiasta toipuvilla työpaikoilla.  

– On tärkeää huomata, että laadukkaat työolot, ihmislähtöinen johtaminen ja työn imu ulottuvat myös laajemmin muuhun hyvinvointiin elämässä. Työ voikin vaalia mielenterveyttämme myös poikkeusaikoina, toteaa Jari Hakanen.   

Hybridityössä on havaittu etuja 

Läsnä-, hybridi ja etätyötä tekevien työhyvinvointikokemukset poikkesivat jossain määrin toisistaan. Osin työpaikalla, osin etänä tehdyssä hybridityössä koettiin eniten työn imua, työtyytyväisyyttä ja työkykyä. Myös krooninen työväsymys väheni hybridityössä.  

– Työn imu on laskenut sekä läsnä- että etätyössä ja työuupumusoireet lisääntyneet läsnätyössä. Työhyvinvoinnissa ei esiintynyt myönteisiä muutoksia lukuun ottamatta sitä, että hybridityötä tekevien krooninen työväsymys väheni hieman, toteaa Jaana-Piia Mäkiniemi. 

– Työmuodosta riippumatta on tärkeää panostaa siihen, että työssä on riittävästi yhteisöllisyyttä, välittämistä ja mahdollisuuksia ja voimavaroja myös tuunata omaa työtään hyvinvointia ylläpitäväksi poikkeusaikoina.  

Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksen tulokset hankkeen verkkosivulla