Valaistusta säädellään Euroopan unionin EcoDesign-direktiivin mukaisesti. Se määrittelee energiaa käyttävien tuotteiden ja valmistuksen vaatimukset. Tavoitteena on ympäristönäkökohtien ja elinkaariajattelun integrointi tuotteiden suunnitteluvaiheeseen. Direktiivillä edistetään kestävää kehitystä parantamalla energiatehokkuutta ja ympäristönsuojelun tasoa sekä samalla energianhuoltovarmuutta.

Kuinka hyvä suunnittelu ja laadukkaasti toteutettu investointi säästävät tuotantolaitoksen omistajan aikaa ja rahaa, kun aiheena on teollisuusputkistojen sähkölämmitys.

Suomessa on noin 68 000 tuotanto- ja varastorakennusta, jotka kuluttavat arviolta 28 % koko Suomen lämmönkulutuksesta. Tyypillisesti erilaisten tuotantotilojen sähkönkulutus eroaa suuresti toisistaan erilaisen käyttötarpeen takia. Huomioitavaa kuitenkin on, että vaikka itse tuotannon energiankulutus olisikin vähäistä, voi pelkkä teollisuuskiinteistön vaatimien olosuhteiden ylläpitäminen vaatia merkittävän määrän energiaa.

Yksinkertaistaen: kun ostat laitteen, hankit samalla sen kunnossapitotarpeen. Varavoimalaitoksen tapauksessa käyttöikä on vuosikymmeniä. Hankintaan sisältyy usein takuuajan (1–2 v.) huolto. Miten jatketaan sen jälkeen? Epäkuntoinen laitos saattaa päältä katsellen näyttää aivan samanlaiselta kuin toimiva.

Toiminnan tehostaminen ja kustannustehokkuus ovat nousseet entistä tärkeämmiksi tekijöiksi tuulivoimaloiden kasvun takaamisessa ja kilpailukyvyn ylläpitämisessä. Tämä on saanut yritysjohdon ja insinöörit etsimään aktiivisesti uusia keinoja tehokkuuden parantamiseksi. Monissa tuulivoimayrityksissä onkin nyt ymmärretty oikean voiteluöljyn ja säännöllisen öljyanalyysin merkitys toiminnan tehokkuudelle.

Ilmansuodatuksen vaikutus kaasuturbiinien kustannustehokkuuteen on alue, joka edellyttää jatkuvaa kehitystyötä ja tuotesuunnittelua. EPA/HEPA-suodatinjärjestelmien käyttäminen kaasuturbiinien ilmanotossa parantaa kiistatta hyötysuhdetta.

Vaikka Lahti Energia Oy:ssä on kunnossapitotiedon hallitsemiseksi tehty järjestelmällisesti töitä jo vuosikymmeniä, käytössä ollut toiminnanohjausympäristö oli hajanainen. Kunnossapitojärjestelmä toimi omana ”saarekkeenaan”, ja järjestelmäintegraatiot aiheuttivat pullonkauloja ja päällekkäistä työtä. Tunnuslukujen luominen hajautetusta järjestelmästä oli hankalaa.